Joku voi sanoa, että tämä on loogista, koska yksi kokoomuksen latohirmu on nostanut haitarin rinnoilleen ja antanut Humuville jenkan soida. Vaikka vaalit on lähellä, jenkat loppuvat aamun sarastaessa. Sivullisesta tuntuu, että joka TV-lähetyksen nurkassa joku porukka kokoomuslaisia seisoo joko toisilleen tai mediaporukoille selostamassa, kuinka tämän villivarsa on nyt aidattu toisille laitumille pois omien jaloista. Tämän perusteella puoluejohto tunnustelee, missä vaiheessa portit avataan omaa laumaan pääsemiseksi. Jossain vaiheessa kokoomus tulee syyttämään mediaa varsan karkailun paisuttamisesta ja liian laajoista jälkien jättämisestä reviireille, joissa tämän kaltaiset villikot ratsastavat. Toisaalta kokoomus mahti-järkipuolueena on kehittänyt menetelmän, sisäpiirin kuiskutellessa, että seerumin, jolla luottamus palautetaan. Siis kokoomuksella ei ole hätää, sillä se on patentoinut menetelmän esimerkiksi tapauksiin, joissa rivijäsen on lyönyt varapuheenjohtajan klyyverin kieroon. Luottamus palautuu, kun Porin aluetoimiston ensimmäinen sihteeri vääntää kapistuksen nenän. Toinen puoli kokoomuksesta kuitenkin sanoo, ettei luottamus palaudu ennen, kuin Lepomäki kirjallisesti ilmoittaa Orpolle, ettei hänen pätevyytensä Helsingin kaupunginjohtajan virkaan riitä, kompetenssia kyllä on vaikka puheenjohtajalle jakaa. Kokoomuksen pyyntö KRP:lle Rydman casen lisätutkinnasta on merkki puolueen hätääntymisestä ja se voidaan tulkita tässä tapauksessa myös signaaliksi KRP:n epäpätevyydestä.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti