2980. Sota johtaa sotaan ja se uuteen sotaan

Sota voi muuttaa radikaalisti naapurivaltion kansalaisen suhtautumista toisen naapurin väestöön. Hyvä hieman kaukaisempi esimerkki on Ranskan ja Saksan (Preussi) sota 1870-1971. Tässäkin sodassa toinen maa syyttää toista sodan aloittamisesta. Ranskan puolelta Napoleon III katsoi olevan kohtuullista korjata Napoleonin tappion rauhaan pakottamisen vääryydet.  Preussi sotilasmahtina piti myös Ranskan hallitsevaan yläluokkaa rappioon suistuneena. Kun Preussi Metzin ja Strasbourgin kautta hyökkäsi Pariisiin ja raavaat preussilaiset sotilaat riehuivat kapakoissa ja ryöstelivät katujen kauppoja, Parisiin hienosto oli kauhuissaan.
Ensimmäisen maailmansodan yhtenä syynä oli Ranska-Preussi sodan traumat. Kun Versaillesin rauha 1919 solmittiin, se melko pian katsottiin häpeärauhaksi Saksan kohtelun takia. Se menetti tärkeitä teollisuusalueita ja joutui maksamaa valtavat sotakorvaukset. Tämän katsottiin olevan keskeinen syy Hitlerin hyökkäykselle Ranskaan keväällä 1940 ja maan miehittämiselle. Ranskalaisuus poikkeaa tapojensa ja ehkä arojensa puolesta saksalaisuudesta. Tämä ja lähimenneisyys eivät ovi olla vaikuttamatta maiden kansalaisten vuorovaikutussuhteisiin.

Suomella on myös omat sokeat pisteensä. Kun maamme sisällissota päättyi, maassa oli paljon ”joutilasta” sotaväkeä. Niinpä energiaa purettiin tekemällä rajan taakse ”aunuksen retkiä”. Sitä ennen oli osallistuttu Viron vapauttamiseen hyvällä menestyksellä.
Näyttää siltä, ettei sodista opita mitään. Kun sota päättyy, niin se, joka katsoo hävinneensä enemmän, näyttää aloittavan uuden sodan revanssihengessä.

PS Se, että maamme sotahistoriansa jatkeena esittelee torilla sotakalustoaan, on pienen maan varautumista puolustaman itseään. Se on pienen tasavallan velvollisuus kansallisiaan kohtaan.