Jälkiviisaat pelkäisi Kepun erityisalueiden perustamista rutosti. Tämä siksi, että Lipposen suututtua Kultarannan keskusteluihin, hän oli ulkomaalaisavun turvin aikonut muodostaa niistä lehtien pää- ja sivutoimittajille sähköaidalla varustettuja erityisleirejä. Lipposen itämaiset kaasuputkiasiantuntijat olivat jo rajan ylittäneet ja matkalla Lipposen konsernikeskukseen Eiran kallioille rakennettuun marmorilinnan. Kaupunginjohtaja Vapaavuori oli uhannut purattaa luvattomasti rakennetun linnan, mutta into hyytyi Lipposen todettua, ettei marmori murru eikä vesi pala. Niin suuri oli lippospelko, että Karvala oli palkannut kaksi erityisavustajaa pääkirjoituksiaan kirjoittamaan, koska tunsi, kuinka hänen kynänsä tylsyy, mitä lähemmäksi Lipponen tulee. Nyt mies asui jo korttelin päässä. Erola varoitti, ettei kortteli riitä, sillä hänen anoppinsa tulee joka viikko Nuorgamista ja työteho meni siintä nolliin. Tällä välin Blåfield oli niin roimasti oman suuruutensa uppoutunut, että puhua hyrräsi taukoamatta antaen sanallisen konekiväärinsä testata, paljonko Erola kestää höykytystä. Normaalisti Erola pystyy vastaan ottaman 1205 sanaa minuutissa, mutta nyt piti koota joka kymmenennestä sanasta lauseita. Niitä tuli niin hyviä, että hän lähettäisi ne kokoomukselle vaalikiertuekamaksi. Loppuajan ajan Karvala oli erityisen tuohtunut, koska ei saanut palkata lisää juttujensa haamukirjoittajia, vaan piti tyytyä anoppinsa apuun. Ruoan ja bensan hinnan nousu oli niin mielenkiintoista, että tämän pohtiminen jätettiin köyhille ihmisille.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti