Kkilpailukyky on rakennettu yrityksen sisään. Menestyvällä yrityksellä on tehokas tuotekehittely tai vakiintunut tuote vanhoille asiakkaille sekä kyvykäs organisaatio tuottamaan tuotteen laadukkaasti kilpailukykyiseen hintaan. Johtamisen laatu tässä on keskeistä. Työtekijöiden palkan korotukset näyttelevät tässä minimaalista osaa verrattua johdon kykyyn johtaa organisaatiota. Kilpailukyky on kykyä tehdä laadukkaita tuotteita, joita asiakas on halukas ostamaan. Tämä taas ei onnistu ilman koulutettua henkilökuntaa, jonka nyt varmistaa meidän kehuja saanut koulutusjärjestelmämme sekä tietenkin työpaikkakoulutus. Luonnollisesti hinta on yksi tekijä kysynnässä ja on selvää, ettei kallista kelvotonta tuotetta osta kukaan. Jos kilpailukykysopimusta yleensä tarvitaan, sen tekee johto keskenään tähtäimenä parantaa yrityksen asemaa markkioilla.

Syy tähän ei ollut toimittaja Annika Damströmin, päinvastoin hän joutui vetämään istunnon yllättäen yksin toisen vetäjän sairastuttua.   EU:n tukipakettia puolusteltiin ja moitittiin riippuen, minkä puolueen edustajasta oli kyse. Kodinhoidontuki koki saman kohtalon Juha Vainoina sanoin: ”Ei oo virka mulla enää tumma puna peittää nenää”. Työllisyys, työpaikat, työttömyyspäiväraha, maahanmuutto, velanmaksu, verokeplottelu kirjekuorilla, jne saivat tasaiseen tahtiin kiitosta ja tappouhkauksia. Pakollinen toinen aste se erityistuomion. Orpo jankutti, että vain työllisyyden nostamien 75 prosenttiin voi pelastaa meidät. On kummallista, että kaikkien eilisten kaltaisten istuntojen sanoma pelkistyy: tarina on sama, päivä on eri. Eikö voitaisi alkaa vakavasti keskustella siltä aksioomalta, että yhteiskuntamme on suuri tuotantolaitos lasten syntymisineen, mikä valmista kilpailukykyisä ulkomaankaupaksi meneviä tuotteita ja palveluja, ja näin saatavilla varoilla kustannetaan hyvinvointimme kok...

Metsä Groupin   pääjohtaja Illka Hämälä ja Sanna Marin ovat keskustelleet alan haasteista ja valtion roolista niissä. Hämälä kertoi Ylellä Marinin ymmärtävän metsäteollisuuden ongelmakohtia ja olleen yhtä mieltä hänen kanssaan niistä ja että hallitus yhteistyössä pyrkii etsimään keinoja parantaa alan kilpailukykyä. Pari päivää sitten Orpo julisti IS:ssa, ettei Marin ymmärrä mitään metsäteollisuuden ongelmista. On vaikeaa ajatella Orpon olevan Hämälää paremmin periä alan ongelmista. Se voi tietenkin olla mahdollista, jos Orpon käyttämät konsultit ovat tulleet siihen tulokseen.

     Olemme ainakin itse tottuneet pitämään suomalaisia protestanttilaisina uurastaja tyyppeinä. Kerran viikossa käymme saunassa ja kumoamme siinä touhussa muutaman pullon olutta.      Jatkamme maanantaina hymyttöminä työtämme. Tämän ilottomuuden vahvisti taannoinen HS:n liekkimielisen pohjoismainen selvitys. Olemme Pohjoismaiden tylsin kansa. Toinen tuore selvitys puolestaan hehkuttaa, että maassamme asuu Euroopan onnellisimmat ihmiset (http://yle.fi/uutiset/tutkimus_vaittaa_suomi_ykkonen_euroopassa__kaikki_lahes_yhta_onnellisia/8123924).      Luulemme olevamme ahkeria, mutta olemme ainakin tylsiä ja onnellisia. Voi, voi, kun liippaa läheltä vaarallisen ihmisen genreä: tyhmä ja ahkera.      Mutta, mutta. Tulee uusia iskuja. Emme olekaan raataja-kansa.      Teemu Turusen tutkimuksen mukaan työhön sitoutumisessa sijoitumme eurooppalaisen keksiarvon alapuolelle. Emme toimikkaan niin työ...

     Kilpailukykyä on monessa ajatuspajassa pyritty takomaan paremmaksi radikaaleilla esityksillä. Suuri palkka-ale on kerta kerran jälkeen todettu mahdottomaksi. Kiky on vain alentavinaan palkkoja ja   ay-liike ei suostu suuriin alennuksiin ja sehän pientäisi myös verotulot. Päinvastoin kulutuskysyntää tulisi lisätä.      Meillä on monet kilpailukykytekijät kunnossa: koulutus, innovaatio, yhteiskuntajärjestelmä.      Yksi ikikanto kilpailukyvyn taikametsässä kuitenkin on: hajanainen yhdyskuntarakenne. Tässä ei kannata olla kovin puhdasoppinen, sillä maassamme tulee aina olemaan muutama vetovoimainen talous- ja bisneskeskus, suuria taajamia ja enemmän tai vähemmän hajanainen maaseutu. Jälkimmäinen on ongelma kilpailukyvylle. Viime viikkoina ongelmaan on taas kerran havahduttu mainostamalla televisiossa maaseudun yritystukia, jota eivät tahdo mennä millään kaupaksi. Kyllä yrittäjä tietää, mikä on oikea toimintay...

     Kärryn ollessa uusi kolme miestä istuivat salkut sylissä tavoitteena sileän tiekartan etapit ja tiukat aikataulut. Menomatkalla autossa hyrisi yksimielinen sorina päivän temppujen tulevista onnistumisista ja aikaansaannoksista. Tulomatkalla miehet läimäyttelivät toisiaan okapäille kuskinkin saadessa onnitteluja siinä määrin kuin turvallisuus salli. Tiekarttaa kiiteltiin idästä länteen etelänkin saadessa osansa. Puheet olivat varmoja a:sta ö:hön ja tulevat toimenpiteet harkittuja kuin aukoton totuus.      Ensimmäiset syyssateiden alkaessa roimia tiekartan maisemia ja auton ikkunoita, miehet alkoivat ajan kulukseen selata älykännyköitään. Sanomalehdet olivat liian paksuja. – Täällähän nuljussa tekstissä kotiäidit rutiset päivähoitorajoituksista ja opiskelijat kirkuvat tuistaan, sanoi ohuempi ministeri, ja tuossa roskajutussa hipsterit kitisevät kehitysavusta, jatkoi tukevampi ministeri ja valitti ulos katsoessaan, etteivät tiekartan maisematka...

     Yhteiskunta ja sen ilmiöt ja toimintatavat muuttuvat yhä monimutaisemmiksi. Tähän kuvaan ei oikein sovi fraasi "lyhyen matematiikkani mukaan asia on näin". Käytännössä ei ole pitkä ei lyhyttä matikkaa. On vain tarve jäsentää kokonaisuutta, sen elementtejä  ja näiden riippuvuussuhteita.  Arkijärkeily ei aina riitä tähän, tunteet ja aatteet voivat hulmauttaa virhepäätelmiin, bisnesideakin voi mennä pieleen.      Kannattaa huomata, että matematiikan hyödyttämisessä yhteiskunnan ongelmiin on monta tasoa ja alaa. Prosenttilaskemisen hallinnasta ja riippuvuussuhteiden tajuamisesta on suurta hyötyä bisnestoiminnassa ja virkatehtävissä. Sarjat ovat oivia apuvälineitä finanssi ja rahoitusalalla. Tilastotiede auon hyvä renki lääketieteessä, väestötieteissä, laadunvalvonnassa puhumattakaan yhteiskuntatieteissä. Differentiaaliyhtälöt ovat kultakimpale monelle fysiikan sovellutukselle, jne.      Matemat...

      Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju kirjoitti Talouselämän Tebatissa, ettemme saa missään tapauksessa nyt elvyttää (http://www.talouselama.fi/uutiset/nordean-paaekonomisti-missaan-tapauksessa-emme-saa-alkaa-elvyttaa-6235968.      Pääekonomistin kannanotto muistuttaa impressionistin taulua. Mitä lähemmäksi sitä menee, sitä voimakkaammin siitä näkee fanaattisuuden hengen. Tämän suunnan edustajat maalasivat leveällä pensselillä peittäen nopeasti ikävät yksityiskohdat alleen. Näin tekee Kangasharjukin runsaalla tekstillään.      Ensiksi on kyseenalisten, ovatko työvoimakustannukset kilpailijoita siinä määrin korkeampia, että sillä olisi mitään tekemistä vientimme osuuden laskemiseen 47 prosentista 35 prosenttiin BKT:stä. Havaintoa tukee myös vientimme rakenne, jossa muutaman suuren pääomavaltaisen yrityksen osuus viennistämme on noin 80 prosenttia.      85 prosenttia pkt-yrityksistä ei edes...

     On turha kuvittelua Postin lakon pysymistä pragmaattisena paikallisena jyrsimisenä sopimuksen pääsemisessä. Finnair onnistui tässä viiden vuoden kamppailun jälkeen ollen nyt melko lupaavassa tuloskunnossa. Ajat nyt ovat toiset.      On selvää, että Postia yritetään käyttää keihäänkärkenä kilpailukyvyn ristiretkessä aloittamalla valtion yritysten työehtosopimusten mullistaminen, saavutettuja etuja karsitaan. Kiistämättä on niin, että Postin tapauksessa teknologian kehitys syö palvelukysyntää ja toisaalta luo sille mahdollisuuksia tehostaa palvelutuotantoaan.      Jälkiviisaasti Postin olisi pitänyt soveltaa laajalla katsonnalla nopeuden ja osaamisen ekonomiaa.   Se tarkoittaa kykyä reagoida nopeasti asiakkaiden tarpeisiin ja kykyä tuoda kilpailijoita nopeammin uusia tuotteita ja palveluja markkinoille.      Koska Postin asiakkaat olleesa yhä enemmän nopeusriippuvaisia palvelukyky edellyttää en...

    Näyttää siltä, että suomailissa marketissa tehdään tässä suhteessa kaksi virhettä. Tunnetusti nimenomaan suomalaissa yrityksissä henkilökunta arvostaa hyviä suhteita esimiehiin ja paikanpäällä saatua palautetta. Nämä näyttävät nyt puuttuvan marketeista, mikä varmaankaan ei voi olla vaikuttamatta motivaatioon.

    Emme ole Euroopan ahkerin kansa  Olemme ainakin itse tottuneet pitämään suomalaisia protestanttilaisina uurastaja tyyppeinä. Kerran viikossa käymme saunassa ja kumoamme siinä touhussa muutaman pullon olutta.      Jatkamme maanantaina hymyttöminä työtämme. Tämän ilottomuuden vahvisti HS:ssä olevaan liekkimielisen pohjoismainen selvitys. Olemme Pohjoismaiden tylsin kansa. Toinen tuore selvitys puolestaan hehkuttaa, että maassamme asuu Euroopan  onnellisimmat ihmiset.  

     Johtamisen sijasta Eisenhower joutui liittoutuneiden osapuolten kenraalien sovittelijan rooliin maihinnousussa. Siinä olikin tekemistä. Montgomery on narsisti vaatien itselle parhaat ja suurimmat joukot. Eisenhowerin avustaja Bradley inhosi Montgomerya ja piti Pattonia sikana. Brittien ilmavoiminen komentaja Leigh-Mallorya vihasivat kaikki, jne. Eisenhower toimi siis isähahmona sovittelemaan kaikkien pääpukarien riidat       Sipilän tulevassa hallituksessa tilanne ei tietenkään tule olemaan näin huono.      Sipilä kuitenkin lähtee toiveikkaasti siitä, että hallituksella on muutama strateginen tavoite, kuten kilpailukyvyn nostaminen, yritystoiminnan ja yrittäjyyden toimintaympäristöjen parantaminen sekä rakenteelliset uudistukset ja tuottavuuden kohottaminen.      Tällaiset tavoitteet edellyttävät osatavoitteiden määrittämistä, niiden jatkuvaa seurantaa ja täsmentämistä sekä hallituksen toimimista johto...

     Tulevalla hallituksella on kaikki valtit käsissään: omatunto on puhdas ja kansa syötetty hegemonisten leikkauslistojen valtaan. Puheista päätellen vanhan hallituksen omatunto on myös pudas. Johtuneeko vähästä käytöstä?      Politiikka on hegemonista silloin, kun se saa ihmisten arkijärjen hyväksynnän (A.Gramsein).   Arkijärki on puolestaan maailmassa kaikkien oikeudenmukaisimmin jaettu etu. Kukaan ei halua sitä enempää, kuin hänellä sitä on (Descartes). Siis hegemoniset valtapyrkimykset ovat hyvin vaarallisia.      Politikassa arkijärkeä ei kiinnosta perustelut, kunhan media, johtavat ekonomit ja poliitikot näitä sloganeita tarpeeksi ilmoille heittelevät. Niistä tulee myöhemmin myyttisiä totuuksia.      Velkakello näyttä keskellä Helsinkiä sekunnilleen kuinka maa luhistuu kasvavan velkataakan alle. Missä viipyy kello, joka näyttää työttömyyspäivien kattoon kipuavaa kasvukäyrää?      Ve...

EU-maissa kasvu ei näytä lähtevän  käyntiin EKP:n matalan korko- ja inflatiotason politiikasta huolimatta. Euro pysyy kalliina verrattuna dollariin. Vienti ei vedä. Maiden budjettialijäämät ovat suuret ja valtiot velkaisia Kannaitsiko EU:n soveltaa Japanin pääministerin Aben agressiivista rahapoltiikkaa? Maassa on kasvu jäänyt polkemaan vuosikymmeniksi paikoilleen, valtiovelka  on 150 prosenttia BKT:stä ja talous deflaatiossa. Erikoispiirteenä on, että velka on pääosin kotimasta. Nyt on piristystä havaittavissa. Tunnetusti EU on valinnut pääinstrumentiksi  taloudensa oikaisemisessa EKP:n  manageroimat apupaketit, joista Irlanti näyttää selviävän ensimmäisensä. Useiden talousgurujen kommenttien rivien välistä pilkahtele Yhdysvaltain valtti: dollari on  maailman valuutta ja vain Yhdysvalloilla on valta painaa sitä lisää. EKP voisi ottaa tästä nyksyistä agressiivisemmin oppia sen sijaa, että se kuuntelisi joidenkin talousasiantuntijoiden esityksiä euron def...

Suomen vientiä vaivaa anemisuus ja työelämää introverttius. Suomi on useaan kertaan peräkkäin rankattu yhteiskunnan toimivuusmittareilla maailman kärkisijoille. Suomi on luotettava, yhteiskunta toimii, luontoa vaalitaan ja oikesvaltioperiaate toteuttu. On jopa loistava koulusjärjestelmä ja ihmiset koulutettuja, ahkeriakin. Infrastruktuuri on kohtuullista parempi. Metsä-, bio-, kaivannais- ja luontoraakaainetta riittää. Eilen Ylen TV 1:n MOT-ohjelmassa käsitetliin Suomen kilpailukykyä. Siinä hyvin perustein kyseenalaistettiin Kataisen käyrästö kilpailukyvyn muutoksia vv. 2005-2012. Jättämämällä tilastokikkailu siivuun, se on silti epäkurantti köyrästö. Se kuvaa muutosta koko kansantalaouden tasolla, mutta enenkaikkea se ei kuvaa yritysten kilpailukykytassoa. Tämä on tärkeä havainto. Kun katsoaan kilpailukykytasoa, lähinnä teollisuuden  työtunnin hintaa, olemme kilpailukyvyssä edellä Sakasaa ja  tasoissa Ruotsin kanssa. Ohjelmassa Aalto-yliopiston professori  P. Haap...