On turha kuvittelua Postin lakon pysymistä pragmaattisena paikallisena jyrsimisenä
sopimuksen pääsemisessä. Finnair onnistui tässä viiden vuoden kamppailun jälkeen
ollen nyt melko lupaavassa tuloskunnossa. Ajat nyt ovat toiset.
On selvää, että Postia yritetään käyttää keihäänkärkenä kilpailukyvyn ristiretkessä aloittamalla valtion yritysten työehtosopimusten mullistaminen, saavutettuja etuja karsitaan. Kiistämättä on niin, että Postin tapauksessa teknologian kehitys syö palvelukysyntää ja toisaalta luo sille mahdollisuuksia tehostaa palvelutuotantoaan.
Jälkiviisaasti Postin olisi pitänyt soveltaa laajalla katsonnalla nopeuden ja osaamisen ekonomiaa. Se tarkoittaa kykyä reagoida nopeasti asiakkaiden tarpeisiin ja kykyä tuoda kilpailijoita nopeammin uusia tuotteita ja palveluja markkinoille.
Koska Postin asiakkaat olleesa yhä enemmän nopeusriippuvaisia palvelukyky edellyttää ennen kaikkea johdolta kapasiteettia tehdä nopeasti radikaaleja päätöksiä ja sen tajuamista, ettei menestyminen voi pelkästään perustua massatuotteisiin, vaan oivalluksiin ja ideoihin perustuviin tuotteisiin ja palveluihin. Siksi Postinkin on jatkuvasti ja nopeasti siirryttävä osaamisesta ja palvelusta toiseen.
Nyt molemmat osapuolet ovat ankkuroituneet ideologisen panssarin taakse: työntekijät vanhoihin tapoihin, työehtoihin, työsopimuksiin, työantajien hokemiin maailman avautumisesta ja kilpailukyvyn kohottamiseen. On vaikeaa sanoa, pitääkö riita kumpaakaan osapuolta hereillä öisin, sillä niin rutinoiduilta ja sopivan harjoitetuilta puheenvuorot näyttävät.
Kun tarkastelee taaksepäin Postin johdon toimintaa 10 vuoden perspektiivillä, näyttää siltä, että osaamisesta ei ole ollut tietoakaan saatikka nopeudesta. Tämä panee pohtimaan sitä, pitäisikö nyt Postin johdon olla nyt enemmän esillä kiistan ratkaisemisessa. Vai onko siitä pelkkä haittaa?
On selvää, että Postia yritetään käyttää keihäänkärkenä kilpailukyvyn ristiretkessä aloittamalla valtion yritysten työehtosopimusten mullistaminen, saavutettuja etuja karsitaan. Kiistämättä on niin, että Postin tapauksessa teknologian kehitys syö palvelukysyntää ja toisaalta luo sille mahdollisuuksia tehostaa palvelutuotantoaan.
Jälkiviisaasti Postin olisi pitänyt soveltaa laajalla katsonnalla nopeuden ja osaamisen ekonomiaa. Se tarkoittaa kykyä reagoida nopeasti asiakkaiden tarpeisiin ja kykyä tuoda kilpailijoita nopeammin uusia tuotteita ja palveluja markkinoille.
Koska Postin asiakkaat olleesa yhä enemmän nopeusriippuvaisia palvelukyky edellyttää ennen kaikkea johdolta kapasiteettia tehdä nopeasti radikaaleja päätöksiä ja sen tajuamista, ettei menestyminen voi pelkästään perustua massatuotteisiin, vaan oivalluksiin ja ideoihin perustuviin tuotteisiin ja palveluihin. Siksi Postinkin on jatkuvasti ja nopeasti siirryttävä osaamisesta ja palvelusta toiseen.
Nyt molemmat osapuolet ovat ankkuroituneet ideologisen panssarin taakse: työntekijät vanhoihin tapoihin, työehtoihin, työsopimuksiin, työantajien hokemiin maailman avautumisesta ja kilpailukyvyn kohottamiseen. On vaikeaa sanoa, pitääkö riita kumpaakaan osapuolta hereillä öisin, sillä niin rutinoiduilta ja sopivan harjoitetuilta puheenvuorot näyttävät.
Kun tarkastelee taaksepäin Postin johdon toimintaa 10 vuoden perspektiivillä, näyttää siltä, että osaamisesta ei ole ollut tietoakaan saatikka nopeudesta. Tämä panee pohtimaan sitä, pitäisikö nyt Postin johdon olla nyt enemmän esillä kiistan ratkaisemisessa. Vai onko siitä pelkkä haittaa?
Kommentit
Lähetä kommentti