Lindstedt sanoi
naulan kantaan todetessaan, että Suomen hallituksen tempoileva, mutta
ideologisesti tarkoitushakuinen politiikka murentaa tulevaisuuden tunnetta. Voin
yhtyä hänen näkemykseensä, että hallituksen pinnallinen tsemppihengi ja
pakkolakien kiristysote heikentää alimpien yhteiskuntaluokkien toimeentuloa ja tulevaisuuden
uskoa.
IS:n verkkolehdessä
Mika Koskinen otti kantaa puheeseen. Hänen sanomansa oli, että puhe oli puppua ja taiteilijoiden ymmärrys yhteiskuntakritiikistä
on pinnallista. Tuekseen Koskien esitti vertailuja Euroopan maiden keskimääräisiin
verotuksiin. Hän unohti mainita, kuinka progressiivisesti Suomen alemman
keskiluokan verotus kasvava. Koskisen kirjoituksen läpi kuulsi, että kyllä hyvätuloiset
osallistuvat taloustalkoisiin eikä köyhän tarvitse odottaa muruja rikkaiden
pöydiltä.
Koskisen
kommenttia ei kannatta sen kummemmin pohtia, vaan huomioida Lindstedtin puheen
yhteiskuntakritiikki. Se oli poikkeuksellista, tarpeellista ja oikeassa paikassa
esitettyä.
Lindstedt on
osittanut omalla esimerkillään, kuinka koulutus kantaa alimmista yhteiskuntaluokista
ylöspäin ja kuinka taiteilijan velvollisuus on ottaa kantaa yhteiskunnan kehityspiirteisiin pelkäämättä apurahojen menetystä. Olisi ollut
pelkuruutta jättää kritiikki sanomatta sen takia, että on saanut valtion rahoittaman palkinnon ja Koneen
säätiöltä apurahaa.
Lindstedtin
kaltaisia tarvitaan lisää.
Taiteilijalla on "velvollisuus" tehdä parhaansa työnsä eteen, ei muuta. Taiteilijan sopii olla kriittinen vaikkapa yhteiskuntaa kohtaan mutta palkintotilaisuus on sen esitämiseen on väärä paikka. Lindstedt ei ole mikään viime vuoden ylioppilas vaan akateemisesti sivistynyt, aikuiseksi kasvanut nainen. Hänen käyttäytymisensä on katsottava törkeäksi. hh
VastaaPoistaTaiteilijalla on "velvollisuus" tehdä parhaansa työnsä eteen, ei muuta. Taiteilijan sopii olla kriittinen vaikkapa yhteiskuntaa kohtaan mutta palkintotilaisuus on sen esitämiseen on väärä paikka. Lindstedt ei ole mikään viime vuoden ylioppilas vaan akateemisesti sivistynyt, aikuiseksi kasvanut nainen. Hänen käyttäytymisensä on katsottava törkeäksi. hh
VastaaPoistaanonyymi
En vastaa anonyymeihin kommentteihin, mutta teen poikkeuksen.
PoistaTaide ja sen teokset kuvaavat aina suoremmin tai epäsuoremmin yhteiskunnallisia kehityspiirteitä sekä joko toivottuja tai ei-toivottuja tendenssejä. Vapaan ilmaisun Suomessa taiteilija luonnollisesti itse päättää, miten hän tässä toimii sanomansa edistämiseksi ja millaisia teoksia tekee.
Joka tapauksessa ilmaisuvoimainen taiteilija haastaa tavalla tai toisella yhteiskuntaa. Sitä paremmin hän siinä onnistuu, mitä monipuolisemmin hän saa yhteyttä ja palautetta ympäristöstään. Tässä kontekstissa parempaan pyrkivä taiteilija katsoo velvollisuudekseen myös esittää kannanottoja sitä, mihin ja miten yhteiskunta kehittyy ja mitä ongelmia siinä on.
Esimerkkinä kirjailijan yhteiskuntakritiikistä on Solženitsyn kirje Neuvostoliiton kirjailijaliiton kokoukselle vuonna 1967. Siinä hän kritisoi NL:n yhteiskunta järjestelmää. Toisena esimerkkinä käy Andrei Zaharovin vaimon Jelena Bonnerin hänen Nobelin palkintonsa jakotilaisuudessa pitämä puhe, jossa hän kritisoi NL:n ohjusjärjestelmää.
Pekka Huttunen
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista