Siirry pääsisältöön


1729. Finlandia voittaja Laura Lindstedtin puhe

     Lindstedt sanoi naulan kantaan todetessaan, että Suomen hallituksen tempoileva, mutta ideologisesti tarkoitushakuinen politiikka murentaa tulevaisuuden tunnetta. Voin yhtyä hänen näkemykseensä, että hallituksen pinnallinen tsemppihengi ja pakkolakien kiristysote heikentää alimpien yhteiskuntaluokkien toimeentuloa ja tulevaisuuden uskoa.

     IS:n verkkolehdessä Mika Koskinen otti kantaa puheeseen. Hänen sanomansa oli, että puhe oli puppua ja taiteilijoiden ymmärrys yhteiskuntakritiikistä on pinnallista. Tuekseen Koskien esitti vertailuja Euroopan maiden keskimääräisiin verotuksiin. Hän unohti mainita, kuinka progressiivisesti Suomen alemman keskiluokan verotus kasvava. Koskisen kirjoituksen läpi kuulsi, että kyllä hyvätuloiset osallistuvat taloustalkoisiin eikä köyhän tarvitse odottaa muruja rikkaiden pöydiltä.

     Koskisen kommenttia ei kannatta sen kummemmin pohtia, vaan huomioida Lindstedtin puheen yhteiskuntakritiikki. Se oli poikkeuksellista, tarpeellista ja oikeassa paikassa esitettyä.

     Lindstedt on osittanut omalla esimerkillään, kuinka koulutus kantaa alimmista yhteiskuntaluokista ylöspäin ja kuinka taiteilijan velvollisuus on ottaa kantaa yhteiskunnan kehityspiirteisiin  pelkäämättä apurahojen menetystä. Olisi ollut pelkuruutta jättää kritiikki sanomatta sen takia, että on saanut valtion rahoittaman palkinnon ja Koneen säätiöltä apurahaa.

     Lindstedtin kaltaisia tarvitaan lisää.

Kommentit

  1. Taiteilijalla on "velvollisuus" tehdä parhaansa työnsä eteen, ei muuta. Taiteilijan sopii olla kriittinen vaikkapa yhteiskuntaa kohtaan mutta palkintotilaisuus on sen esitämiseen on väärä paikka. Lindstedt ei ole mikään viime vuoden ylioppilas vaan akateemisesti sivistynyt, aikuiseksi kasvanut nainen. Hänen käyttäytymisensä on katsottava törkeäksi. hh

    VastaaPoista
  2. Taiteilijalla on "velvollisuus" tehdä parhaansa työnsä eteen, ei muuta. Taiteilijan sopii olla kriittinen vaikkapa yhteiskuntaa kohtaan mutta palkintotilaisuus on sen esitämiseen on väärä paikka. Lindstedt ei ole mikään viime vuoden ylioppilas vaan akateemisesti sivistynyt, aikuiseksi kasvanut nainen. Hänen käyttäytymisensä on katsottava törkeäksi. hh
    anonyymi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vastaa anonyymeihin kommentteihin, mutta teen poikkeuksen.

      Taide ja sen teokset kuvaavat aina suoremmin tai epäsuoremmin yhteiskunnallisia kehityspiirteitä sekä joko toivottuja tai ei-toivottuja tendenssejä. Vapaan ilmaisun Suomessa taiteilija luonnollisesti itse päättää, miten hän tässä toimii sanomansa edistämiseksi ja millaisia teoksia tekee.

      Joka tapauksessa ilmaisuvoimainen taiteilija haastaa tavalla tai toisella yhteiskuntaa. Sitä paremmin hän siinä onnistuu, mitä monipuolisemmin hän saa yhteyttä ja palautetta ympäristöstään. Tässä kontekstissa parempaan pyrkivä taiteilija katsoo velvollisuudekseen myös esittää kannanottoja sitä, mihin ja miten yhteiskunta kehittyy ja mitä ongelmia siinä on.

      Esimerkkinä kirjailijan yhteiskuntakritiikistä on Solženitsyn kirje Neuvostoliiton kirjailijaliiton kokoukselle vuonna 1967. Siinä hän kritisoi NL:n yhteiskunta järjestelmää. Toisena esimerkkinä käy Andrei Zaharovin vaimon Jelena Bonnerin hänen Nobelin palkintonsa jakotilaisuudessa pitämä puhe, jossa hän kritisoi NL:n ohjusjärjestelmää.
      Pekka Huttunen

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *