Siirry pääsisältöön

1720. Postin lakon nujertaminen merkitsee Sipilälle kurilinjan sillanpääasemaa


     Mielikuvilla on vangitseva voima, ainakin luullaan. Tästä oli hyvä esimerkki viime perjantain Pressiklubi-ohjelmassa. Siinä EK:n Apunen voivotteli, kuinka alakynteen työnantajaosapuoli on jäänyt lakosta tiedottamisesta mediassa. Hän tarkoitti informaatiosotaa, jota osapuolet juuri käyvät lakon puolesta ja vastaan.

     Apunen oli oikeassa, sillä parin viikon takaisessa Ylen ajankohtaisohjelmassa PALTA  ry:n pääneuvottelija Tuomas Aarto jäi täysin jyrän alle PAM ry:n luottamusmiehelle Heidi Nimiselle. Eiliseen a-sudio-ohjelmaan Aarto oli jo valmistautunut niin, että täyslaidallinen informaatiosota Nimisen kanssa lemusi kuin Tonavan suisto.

     Aarto provosoi, että postilaiset saavat jopa seitsemän tonnin palkkaa. Tähän Nieminen kommentoi, aikoinaan Erkon lupaamilla muutama kymmentä HS:n jakajaa koskevilla suurehkoilla erikoispalkoilla ja vetämällä esiin kahdeksan sadan nälkäpalkat. Aarto ei hätkähtänyt, vaan komppasi työsopimuksilla, jossa työtekijän toimipaikaksi on rajattu yksi rakennus. Nieminen ihmetteli, mihin ovat kadonneet koko Helsinkiä koskevat työpaikkamäärittelyt.

     Kaiken kaikkiaan on käynyt aivan selväksi, että työnantaja haluaa työehdot ja työsopimukset superjoustaviksi. Pyrkimyksenä on päästä eroon kuuden viikon työvuorolistoista ja käyttää tilanteen mukaan tilapäistä, osa-aikaista ja vuokratyövoimaa työvoimakustannusten minimoimiseksi. Aarton sanoin joustava työvoimakomponentti pannaan jyräämään. Muutoin hukka laitoksen perii avoimilla markkinoilla.

     Niemisen sanoista kuulsi läpi, ettei hänen porukka halua Postia paikaksi, jossa maailma vain lipuu ohi, vaan tiettyihin joustoihin ollaan valmiita.

     Joka tapauksessa Postia ollaan ajamassa malliin, jota Saksa sovelsi Gerhard Schöderin aikana 1998-2005. Tuloksena oli viiden prosentin palkkojen alennus ja työtätekevien kaupunkilaisten köyhälistön suuri joukko.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *