Taide on yhteiskunnalle vaarallista. Tätä osoitti aikoinaan Stalinin
loppumaton mielenkiinto kaikenlaisia kulttuurihenkilöitä ja heidän teoksiaan
kohtaan. Vasta kolmeanella kuulemalla hän hyväksyi 1941 Sostakovitsin Leningrad
sinfonian. Sosatakovitsin jazzin harrastusta Stalin piti rämpytysmusiikina.
Ylen aamu-tv tänään näytti, millaisesta mahdista nyt on kyse, jos kirjallisuus ja teatteri päästetään toimimaan vapaasti autoritäärisessä valtiossa. Onneksi miellä on vapaus, muttei komentovaltiota.
Ylen aamu-tv tänään näytti, millaisesta mahdista nyt on kyse, jos kirjallisuus ja teatteri päästetään toimimaan vapaasti autoritäärisessä valtiossa. Onneksi miellä on vapaus, muttei komentovaltiota.
Ohjelmassa kirjailija Hotakainen kertoi uusimman kirjansa esittelyssä
”Henkireikä”, että jokainen suunnittelee tappoa, mutta vain yksi prosentti toteuttaa
sen. Hotakaisesta ja muista provosoijista voidaan todeta, että se mitä ihmisten
päässä liikkuu, eivät edes heidän kaltaiset pääse käsiksi ja yhden prosentin sijasta
tässä yhteydessä pitäisi puhua promillen sadas osista. Taiteilijoille sallitaan tällainen kärjistys.
Samassa lähetyksessä näyttelijät Teppo Airaksinen ja Iina
Kuustonen kertoivat draama komedia sarjan ”Downshiftaajat” taustoista ja juonen
käänteistä. Siinä bulevardielämää viettänyt perhe joutuu muuttamaan Vantaan
Koivukylään. Sarjan mukaan tästä avautuu ammottava totuus köyhään lähiöelämään.
Hotakainen tunnustaa reilusti, että hänen kuvauksensa on
vain mielikuvituksesta lähtenyt näkökulma. Downshiftauksen kirjoittaja Timo Varpio on
saanut Airaksisen ja Kuustosen mukaan ainekset teokselleen hänen matkustaessa
bussissa Itä-Vantaan kautta Porvooseen. Hänelle oli täysi yllätys matkalla itään
nähdä vilauksia, miten tavallinen kansa elää.
Ehkä Hotakainen itsekin voisi todeta, että hänen ja Varpion
teoksen välillä on valtava näkökulmaero. Hän kuvaa mielikuvituksen pohjalta.
Varpio kertoo yllätyksestä, jonka hän näkee esplanadi–ihmisenä, mitä tavallisen
rahvas puuhaa.
Varpiota ei voi moittia horisonttiharhastaan. Päinvastoin se
paljastaa yleisellä tasolla päättäjien ja eliitin irtautumisen köyhälistön
askareista. Huonosti toimeentulevien joukon kasvaessa välimatkan merkitys vain
suurenee.
Kun matkustaa vain taksin tai virka-auton kyydissä vuoden,
luonnon lain varmuudella todellisuus arjesta unohtuu niilläkin, jotka ovat lähtöisin
neljännen kvartaalin yhteiskuntaluokasta. Tälle ei voi mitään, ihminen on
sellainen. Puhetta kyllä riittää, mutta teot puutuvat.
Kommentit
Lähetä kommentti