Yhdysvaltain presidentin vaalikampanjassa on totuttu
kuulemaan mitä omituisempia puheenvuoroja. Ei savua ilman tulta, sillä usean
ehdokkaan puheista on paistanut läpi avoin siirtolaisvastaisuus. Se on toiminut
yllykkeinä monen kansalaisen vaatimukselle panna maahanmuutto kuriin ja samalla
rikollisuus aisoihin.
Yhtäläisyysmerkin vetäminen näiden näin kahden ilmiön välille
Yhdysvaloissa saa katetta siitä, että yhä suurempi osuus rikoksentekijöistä ja
vangeista on värillisiä. Usealle tavalliselle kansalaiselle riittää yksinkertainen
perustelu: rikollisuuden kasvamien on maahanmuuton runsastumisen seurausta.
Onneksi Suomessa ei ole vielä virinnyt vakavasti otettavia
kannanottoja maahanmuuton merkittävästä vaikutuksesta rikollisuuden kasvuun, muutamaa
some-räksitystä lukuun ottamatta.
Meillä Suomessa ei ole näkyvissäkään sellaista rikollisuuden
lisääntymistä ja vankimäärän kasvua kuin Yhdysvalloissa on tapahtunut.
On käsittämätöntä kuinka moninaisten tapahtumaketjujen
kautta huumeet aiheuttavat vahinkoja käyttäjille, välittäjille, kuriireille,
valmistajille, omaisille, ystäville, tutuille, naapureille ja täysin
ulkopuolisille. Jokaisen ketjun vaiheessa voi tapahtua milliasia rikoksia
tahansa. Jengiytyminen lisää entisestään rikollisuutta.
Ei ollutkaan ihme, että Presidentti Nixonin aloittamaa
huumeiden vastaista sotaa kiihdytti Roland Reaganin entisestään. Tämä johti muiden
muassa siihen, että värillisiä nuori kiskotiin illalla autoistaan taskut nurin
käännettynä kadulle. Jos murukin huumeisiin viittaavaa löytyi, ristikko kutsui.
Tuomiot ovat vuosien sijasta kymmeniä.
30 vuodessa maa ajautui tilanteeseen, jossa vankien määrä
viisinkertaistui. Nyt vankeja on noin 2,4 miljoona ja ehdonalaisessa saman verran.
Kustannukset ovat noin 80 miljardia dollaria vuodessa.
Tilanteesta ei näytä olevan ulospääsyä. Kustannukset eivät
motivoi alentamaan vankilukua, sillä vankilalaitokset ovat osa teollista tuotantoa.
Mitä sitä hillitsemään! Yhteiskunnan eheyden kannalta suurin huoli on sen
väestön osan raju kasvaminen, josta uudet rikollispolvet tulevat. Kun nuorista värillisistä
miesikäluokista 15 prosenttia on vankiloissa, heidän yksinhuoltaja äidit ja
tyttöystävät kasvattavat yksin lapsiaan lähiöissä. Näille lapsille lähtökohdat
elämälle eivät ole hyvät.
Edes rangaistuksien lieventäminen ei välttämättä helpota tilannetta,
sillä silloin kaduille saattaisi vapautua miljoona potentiaalista rikoksen
tekijää lisää. Tällöin vankien määrä voisi vain kasvaa. Tuntuu myös poliittisesti
mahdottomalta rikkonaisessa ja äärioikeiston hyvin äänensä kuuluviin saavassa maassa,
että edes voitaisiin keskustella kriminaalipolitiikan lieventämisestä.
Suomessa voitiin käydä tällaista keskustelua 1960- ja 1970-
luvuilla. Perusedellytys oli, että maamme oli rakentanut ja rakentamassa
hyvinvointipalveluja sekä harjoitti kolmikanta palkkapolitiikka, jotka estivät
luokkaerojen repeämistä. Suotuisa talouden kasvu muodosti keskusteluille
sopivan maaperän.
Suomen vankiluku pudotettiin pysyvästi 7 tuhannesta noin kolmeen.
Saatiin vakuuttava todistus, etteivät pitkät rangaistukset vähennä rikollisuutta.
Siihen vaikuttavat ennen kaikkea tasasinen tulonjako ja hyvinvointipalvelujen
tasoa.
Niinpä maahanmuuton lisääntyessä Suomessa ei ole mitään vaaraa
siihen, että rikollisuus sen takia lähtisi kasvuun.
Kommentit
Lähetä kommentti