Aleksander Solzenitsynin kuvauksen mukaan ennen 1914 elokuun 14. päivää Venäjän jokaiselle kansalaiselle oli selvää, että maan valtion pää oli halveksittava yksilö. Mutta heti sodan syttymisen jälkeen kirjailija kuvaa tilannetta: ”Taisteluun haastettu Venäjä nousee vihollista vastaan sodan urotyön rauta käsissään. Emme ole kohottaneet asetta sotaisten hankkeiden ja maallisen maineemme vuoksi vaan taistellen oikean asian puolesta varjellaksemme keisarikuntaa.” Kun me nyt kuvaamme Venäjän sota Ukrainaa vastaan, taistelu saa meiltä heleän helposti tuomitsevan lausunnon. Kysehän on suurvallan laittomasta, mielettömän möhkälemäisestä ja raasta invaasiosta suvereenia valtiota kohtaan. Historian yleisen aikalogiikan mukaan Solzenitsynin näkemystä ei voi relevantisti soveltaa 110 vuotta myöhäisempään tilanteeseen, mutta on kuitenkin hyvä sen verran ymmärtää tilanteeseen liittyvä historiaa, ettei tehdä johtopäätöksiä ohuen langan varassa. PS. Kirjan tapahtuminen aikaan Ukraina kuului Venäjä...

Putinilla täytyy olla luotettava riittävästi palkkiota saava sisäpiiri, joka huolehtii hänen turvallisuudestaan. Jos tämä kaikki toteutuu, Putinin ja hänen luotettunsa täytyy säilyttää sellainen valta, että he pysyvät pitämään maan kansalaiset Pohjois-Korean kaltaisen propaganda virran turruttamana. Tämä yksin ei riitä, vaan Putin tarvitsee vahvan ja laajan toimivaltaisen salaisen poliisin järjestelmän, joka valvoo yhteiskuntaa sen kaikilla tasoilla, lattiasta kattoon. Kansaviholliset laitetaan telkkien taakse. Tämäkään ei riitä, vaan Putinilla pitää olla sisäpiirinsä sisällä erikoisryhmä, tarkkailemassa, ettei sisäpiirin sisällä ole vireillä kapinapesäkeitä puhumattakaan vallan vaihtoon heti kykeneviä ryhmiä. Vaikka Putin toimisi edellä kuvatussa turvajärjestelyissä, hänellä pitää olla varasuunnitelmat sen varmentamiseksi, että jos koko lähipiiri on kääntymässä häntä vastan, niin hänellä on toinen lähipiiri 2 jatkamassa vallan käyttöä ensimmäisen lähipiirin osoittautuessa kätyreiksi...

Venäjän päätös sijoittaa Iskander-ohjuksia Kaliningradin ei välttämättä johdu pelkästään   Naton   ohjuskilven vahvistamisessa lännessä.   Maassa on vielä ratkaisematta henkinen taistelu kahden Venäjän välillä. Venäjä on Venäjä. Nikita Hrustsov aloitti konkreettisesti Stalinin vastaisen kampanjan kaikkia ällistyttävällä tavalla lähettämällä 1950-luvun puolivälissä vapauttamisvaltuuskuntia   gulargeihin leiripäälliköiden suureksi hämmästykseksi. Kaikki gulagin vangit saatettiin vapauttaa parissa päivässä. Leireiltä palannet ja heidän sukulaisensa loivat massiivisen Stalinin vastaisen ilmapiirin, jopa niin pitkälle, että impulsiivinen   Hrustsov ehdotti Stalinin uhrien muistopatsasta Moskovaan. Jetsin toisti ehdotuksen 1990-luvun alussa. Breznevin ja   Andropovin ajat eivät varsinaisesti olleet antistalinilaista vallankäyttöä, vaan eräänlaista hiljaista sopimista menneisyyden kanssa siitä, miten   Stalinin saavutukset sodan johtajana ja maan teol...