Aleksander Solzenitsynin kuvauksen mukaan ennen 1914 elokuun 14. päivää Venäjän jokaiselle kansalaiselle oli selvää, että maan valtion pää oli halveksittava yksilö. Mutta heti sodan syttymisen jälkeen kirjailija kuvaa tilannetta: ”Taisteluun haastettu Venäjä nousee vihollista vastaan sodan urotyön rauta käsissään. Emme ole kohottaneet asetta sotaisten hankkeiden ja maallisen maineemme vuoksi vaan taistellen oikean asian puolesta varjellaksemme keisarikuntaa.”
Kun me nyt
kuvaamme Venäjän sota Ukrainaa vastaan, taistelu saa meiltä heleän helposti
tuomitsevan lausunnon. Kysehän on suurvallan laittomasta, mielettömän möhkälemäisestä
ja raasta invaasiosta suvereenia valtiota kohtaan.
Historian yleisen aikalogiikan mukaan Solzenitsynin näkemystä ei voi relevantisti soveltaa 110 vuotta myöhäisempään tilanteeseen, mutta on kuitenkin hyvä sen verran ymmärtää tilanteeseen liittyvä historiaa, ettei tehdä johtopäätöksiä ohuen langan varassa.
PS. Kirjan tapahtuminen aikaan Ukraina kuului Venäjään.
Kommentit
Lähetä kommentti