Ei puhettakaan, että Jälkiviisaat olisi käsitellyt sortoa sorron perään, vaan se pulputti jodia tippa tipan perään. Viisaiden jonkun jäsenen täytyi olla kotoisin Pohojanmaalta, sillä niin aukottomasti ja ilman laastareita yksi porukasta aihetta käsitteli. Itse koettu tosiasia on, että Pohjanmaan jokaisen talon seinällä oli jotihylly veriroiskeita varten ja haavoja parantamaan. Se oli ihmelääke, jolla ensin pyyhittiin haava liasta pois tai kuhmu matalammaksi, minkä jälkeen haava sidottiin jodisiteellä. Jos haava syntyi sormen päähän, tämän sormen ympärille kasteltiin iholle jodirengas bakteerien ylös nousemisen estämiksi sydämeen asti. Vilkkaimmilla pojan koltiaisilla saattoi hyvinkin olla jodirenkaat monessakin sormessa ja ranteessa yhtä aikaa sekä nilkassa pihatappelujen jäljiltä. Koulussa saattoi valistunut opettaja käskeä poistamaan renkaat, mutta operaatiot jäivät aikomuksiksi, koska jodi istui iholla kuin teräsmaali. Luottamus jodin voimaan ei ollut minkään rajallisen uskon hartei...