Päivän HS:ssä Annukka Mutanen otti laajan horisontin urheilun ja sen merkityksen tarkastelussa. Asiaa voi lähestyä myös alhaalta ylöspäin yksilön näkökulmasta. Nuorena harrastin kymmenkuntaa eri lajia, ei kuitenkaan hiihtämistä. Tämä laji jäi totaalisesti pois joutuessani sitä tekemään pakon sanelemana yhdeksän ja kymmenen vuotiaana koulupäivän lopusta ilta hämärään. Muutettuani kirkonkylään arsenaali laajeni luistelusta painon nostoon. En ollut huippu-urheilija, vaikka pääsin SVUL: leiritykseen. Joka tapauksessa pystyin kehittämään kehoani monipuolisesti. Tämä voi haiskahtaa itsekehulta, mutta urheilijan olin tavallinen taavi. Taaviudesta huolimatta myöhemmin urheilusta koitui minulle monia hyötyjä. Sen ansiosta armeija-aikanani sain viikkojen lomaa kilpailu matkojen takia ja ennen kaikkea jotokset eivät rasittaneet juuri mitenkään. Urheiluajalla tutustuin moniin lajinsa huipulle tähtääviin kavereihin. Vanhuudessa hyödyt ovat todella merkittäviä. Luun tiheysmittaus voi päätyä tu...

Pitkän ojankaivuun rupeaman jälkeen mieleen ensimmäisenä ei tullut alkaa nostelemaan pellon keskelle kasattuja kiviä. Ehkä tässä pienessä yksityiskohdassa avautuu yksi näkymä siihen, miksi puntteja nostellaan ja selkä- ja vatsalihaksia lankutetaan. Joku varmaakin muistaa, milloin kaksi kolmikymppiset alkoivat puhua salille menemisestä. Vanhempi jermu ei kehdannut kysyä, että minne helvetin salille. Työnteon siirtyminen raskaista kehon ponnisteluista aivojen rääkkäämiseen on tietenkin loogista yhteiskunnassa tapahtuvan koneiden vallankumouksen kaapattua fyysiset työt itselleen. Meille ei jää välttämättä käteen työttömyyden ja teknologian puristuksessa muuta kuin ulkonäkömme ja puheemme. Yhä vimmatummin on lankutettava ja esiteltävä ulkonäköään, jos ajatusmaailma ei tuota ympäristöön passaavaa ja ympäristön arvostamaa puhetta. Toinen mahdollisuus on liittyä porukoihin, joihin nykyinen puhetuotanto sopii ja jättää puntit rauhaan. Kukin tehkööt valintansa. Jätetään raihnaisen miehen il...

     Mediassa puhutaan nyt korona aikana kuntoilusta ja vanhusten liikkumisen tarpeellisuudesta. On helppo yhtyä näihin teemoihin. Vikaa on varmaankin itsessä, koska lukiessaan aiheista tulee jotenkin monimutkainen olo. Se varamakin johtuu siitä, että aihetta käsittelevissä teksteissä liikunnasta tulee mieleen raamatullinen raataminen ja pakonomainen taistelu terveytensä puolesta.      Tämä ei ole missään nimessä median vika, vaan pahan omatunnon, joka morkkaa paisunutta vyötärön mittaa. Kyllä naisen ja miehen on tämä äänetön pilkkaaja kestettävä, sillä jossain vaiheessa on jonkin sortin kehon rasittaminen aloitettava. Tässä yhteydessä ei kannata edes mainita kuntoilun tuomaa mielihyvää, sillä morkkiksessa ihminen tällä alueella ei kestä mitään.      Siispä esiin nuoruusajat, Joillekin sieltä ei löydy kuntoiluun mitään motivoivaa. No ehkäpä kuitenkin se ainainen viimeiseksi valittavaksi jääminen joukkuevkokoonpanoa valittaessa voisi aikuisiäs...

     Yksinkertainen totuus, mutta aiheellinen. Yhdestä tapauksesta ei voi vetää yleisiä johtopäätöksiä. Hyvä. Kerron kuitenkin oman havaintoni, jonka muutamat ystäväni vahvistavat. Urheilin ja kilpailin aktiivisesti 23 ikävuoteeni saakka. Viimeisin tulos saattoivat olla puolustusvoimien mestaruuskilpailuissa  neljäs sija moukarinheitossa Kokkolassa 1963 . Sen jälkeen kuntoa riitti nelikymppiseksi saakka, kunnes vasta kuusikymisenä aloin kuntoilun. Viime vuosina olen havainnut, että pitää supistaa viiden kilometrin lenkkiä vähitellen kilometriin ja tehdä se useammin kuin pitempi lenkki.      Oma kokemukseni on, että kuntoilua kannatta harjoittaa koko elämän ajan, mutta täytyy löytyä joko itseltä tai viisaamman sanomana neuvo, että löysää hyvä veli lenkin pituutta kilometriin, kun omatkin kilometrit näyttävät isoja lukuja. Uskon, jos aika suo, lyhentäväni lenkkiä vuosi vuodelta tai kuntoilevani vaikka lattiajumpalla mahdollisimman pitkään liikkumisen hel...

     Säännöllisesti suuria fyysisiä ponnistuksia tekevät kuolevat samaan tahtiin kuin ei liikuntaa harjoittavat ylipainoiset. Nivelongelmia heillä esiintyy keskimääräistä runsaammin. Pitkien lenkkien flow tilassa on kuitenkin kiistatta mahdollisuus saavuttaa mielentila, jossa aivot tyhjentyvät tai syntyy luovia ideoita. Tämä on kuitenkin aika tehoton tapa saavuttaa aivoissa tilaa uusille ajatuksille tai puhdistaa pääkoppaa. Suuri fyysinen rasitusharrastus ja sen tuoma flow tila ovat sukua motoriikan ja oppimisen väliselle yhteydelle. Tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi sisintä limbistä aivorakennetta stimuloiva virkkaaminen virkistää aivokuorta, joka on ihmisen älykeskus. Limbinen järjestelmä ja älyn keskus aivokuori voivat jyllätä samanaikaisesti jälkimmäisen siitä erityisesti hyötyessä. Samankaltainen ilmiö esiintyy marssimusiikin tahtiin marssimisessa ja rukousnauhan hypistelyssä.       Kaiken kaikkiaan sopiva motorinen tekeminen virkistää ajatu...

     Suomalaiset eivät ole saaneet ruoassaan historiansa aikana milloinkaan niin paljon proteiinia kun nyt. Tämä on hämmästyttävää. Ennen tehtiin maalla pelloilla ja metsissä päivät päästä raskasta ruumiillista työtä proteiinin saannin tullessa turvatuksi tavallisesta kotiruoasta, lihasta, voista, leivästä ja maidosta Sodissa sotilaat eivät nälissään olleet, mutta kulutus oli valtava. Ei ollut patukoita.      Kunnon voimakuntoilija nauttii proteiinijuomaa ennen harjoitteita, harjoitteiden aikana ja niiden jälkeen, jopa 80 gramma tässä jumpassa. Ravitsemustieteen dosentti Professori Mikael Fogelholm mukaan 20 grammaa ja hiilihydraatteja riittävät, kaksi maitolasia ja banaani.      Myytin mukaan voimaurheilija tarvitsee kaksikertaisen määrän proteiinia verrattuna kestävyysurheilijaan. Täytyy huomata, että hän syö myös kaksin kertaisen määrän verrattuna normaali kuntoilijaan. Kuntoilija tarvitsee enenen kaikkea hiil...

     Nuori Shakespeare kuljeskeli Lontoon muurin toisella, rajummalla puolella ei kuntoillakseen vaan hilpeän mielenlaatunsa taluttamana. Hän näki vaelluksillaan siellä armottomia puukkotappeluja ja verisiä vatsoja. Intohimo syttyi, kuntoilu rosoisen syleilevän kirjoittamisen kanssa alkoi.      Saaman kaltaisia vaelluksia voi tehdä nykyihminen kävellessään kuntosalin maanrajaan ulottuvien ikkunoiden ohi. Mieleen pirahtaa halu kokeilla.      Kerta ensin, kortti seuraavana ja sitten jäsenyys. Portti salin saloihin on avattu. Tässä kohtaa mieli alkaa täyttyä päivä päivän jälkeen hyvän olon tunteesta ja ajatus on kirkas metsäinen lähde.      Kun tämä mielensä kirkastamien ja kunnon höylääminen pysyy  aristotelesmäisessä  kohtuudessa harrastukselle ei ole moitteen sijaan. Voipa kuntoilu riehaantua välillä vapaalle laukalle olematta silti epänormaalia. ...