Mediassa puhutaan nyt korona aikana kuntoilusta ja vanhusten liikkumisen tarpeellisuudesta.
On helppo yhtyä näihin teemoihin. Vikaa on varmaankin itsessä, koska lukiessaan
aiheista tulee jotenkin monimutkainen olo. Se varamakin johtuu siitä, että
aihetta käsittelevissä teksteissä liikunnasta tulee mieleen raamatullinen raataminen
ja pakonomainen taistelu terveytensä puolesta.
Tämä ei ole missään nimessä median vika, vaan pahan omatunnon, joka morkkaa paisunutta vyötärön mittaa. Kyllä naisen ja miehen on tämä äänetön pilkkaaja kestettävä, sillä jossain vaiheessa on jonkin sortin kehon rasittaminen aloitettava. Tässä yhteydessä ei kannata edes mainita kuntoilun tuomaa mielihyvää, sillä morkkiksessa ihminen tällä alueella ei kestä mitään.
Siispä esiin nuoruusajat, Joillekin sieltä ei löydy kuntoiluun mitään motivoivaa. No ehkäpä kuitenkin se ainainen viimeiseksi valittavaksi jääminen joukkuevkokoonpanoa valittaessa voisi aikuisiässä kääntää asenteeksi: ”Minä menen kuntoilemaan, milloin haluan”.
Tämä ei ole missään nimessä median vika, vaan pahan omatunnon, joka morkkaa paisunutta vyötärön mittaa. Kyllä naisen ja miehen on tämä äänetön pilkkaaja kestettävä, sillä jossain vaiheessa on jonkin sortin kehon rasittaminen aloitettava. Tässä yhteydessä ei kannata edes mainita kuntoilun tuomaa mielihyvää, sillä morkkiksessa ihminen tällä alueella ei kestä mitään.
Siispä esiin nuoruusajat, Joillekin sieltä ei löydy kuntoiluun mitään motivoivaa. No ehkäpä kuitenkin se ainainen viimeiseksi valittavaksi jääminen joukkuevkokoonpanoa valittaessa voisi aikuisiässä kääntää asenteeksi: ”Minä menen kuntoilemaan, milloin haluan”.
On myös niin, että joka on jo nuoresta asti urheillut, hänelle on helppoa ja
luontevaa ryhtyä kuntoilemaan vanhemmalla iällä. Parasta kuntoilua on se, joka on jo tehty.
Kommentit
Lähetä kommentti