Hallitus elää korona-aikana ehkäpä kaikkein hankalimmissa
päätöksinen tekotilanteissa, mitä yhdelle hallitukselle voi eteen tulla.
Sotatilanteissa on vastustaja kuinkin tiedossa, vaikkakin sen tunnistamisen
kaikki piirteet ja tavoitteet saattavat olla epävarmalla pohjalla. Totaalinen kyberhyökkäys voi totaalisuudessaan olla järkyttävä, mutta siihen voidaan varautua
rakentamalla varajärjestelmiä ja etukäteen suunniteltuja torjuntaprotokolleja. Viimeisenä
keinona on pakeneminen omalta paikkakunnalta tuvallisemmille alueille.
Kauppasotiin ja-saartoihin pätevät vihollisen ainakin jokin asteinen tunnistaminen,
omavaraisuus ja sääntely. Luonnonmullistuksien seurauksissa on aputoimien
kohteet tunnistettavissa ja tuhot maiden yhteistyöllä lievennettävissä.
Ensiksi koronan torjunnassa pitää olla joka hetki relevanttia tietoa käytettävissä kolmeen muun kohdan läpiviemiseksi. Jos sitä ei ole, sitä pitää pyrkiä hankkimaan kaikin keinoin. Toiseksi tiedon perusteella on luotava pitkän aikavälin näkemys, päämäärä, miten ongelmasta selvitään. Tämä on tehtävä sillä karkeusasteella, jolla tieto ja asiantuntemus antavat siihen mahdollisuuden. Toiseksi on asetettava välietappeja, jotka toteutuessaan vievät kohti päämäärää. Kolmanneksi pitää olla lyhyentähtäimen toimenpiteitä viemään ongelmaa askel askeleelta kohti ratkaisua. Neljäs kohta on vaativin. Siinä tiedon ja asiantuntemuksen perusteella joka hetki tarkkaillaan ja tarvittaessa tehdään toimenpiteittä siten, että välietapit ja kokonaisratkaisu (päämäärä) ovat linjassa keskenään ja jos eivät ole, on tehtävä uudet tarpeelliset linjaukset, joskus radikaalitkin.
Tämä on kuin suuri iteratiivinen prosessi, mikä joka hetki pyörii eteenpäin tarkistaen itse kulkuaan päämäärän saavuttamiseksi.
Ensiksi koronan torjunnassa pitää olla joka hetki relevanttia tietoa käytettävissä kolmeen muun kohdan läpiviemiseksi. Jos sitä ei ole, sitä pitää pyrkiä hankkimaan kaikin keinoin. Toiseksi tiedon perusteella on luotava pitkän aikavälin näkemys, päämäärä, miten ongelmasta selvitään. Tämä on tehtävä sillä karkeusasteella, jolla tieto ja asiantuntemus antavat siihen mahdollisuuden. Toiseksi on asetettava välietappeja, jotka toteutuessaan vievät kohti päämäärää. Kolmanneksi pitää olla lyhyentähtäimen toimenpiteitä viemään ongelmaa askel askeleelta kohti ratkaisua. Neljäs kohta on vaativin. Siinä tiedon ja asiantuntemuksen perusteella joka hetki tarkkaillaan ja tarvittaessa tehdään toimenpiteittä siten, että välietapit ja kokonaisratkaisu (päämäärä) ovat linjassa keskenään ja jos eivät ole, on tehtävä uudet tarpeelliset linjaukset, joskus radikaalitkin.
Tämä on kuin suuri iteratiivinen prosessi, mikä joka hetki pyörii eteenpäin tarkistaen itse kulkuaan päämäärän saavuttamiseksi.
Kommentit
Lähetä kommentti