Joillain on paljon poliittisen kannan
omaksuneita ystäviä ja tuttavia. Varsinkin ministeriöissä saattaa olla paljon
jäsenkirjan ottaneita. Pääsääntöisesti he ovat hyviä töissään ja rupattelukin
luistaa. Myös keskustelut ja yhteiset työasiat heidän kanssaan sujuvat hyvin. Silti
harmittavan usein työskennellessä pitkään heidän kanssaan, heidän poliittinen
koodinsa alkaa vaikuttaa, miten pitäisi hoitaa mitäkin tehtävää, mitä linjaa
jossain yksityiskohdassa täytyisi noudattaa tai ainakin tavalla tai toisella
tuoda se esille. Joskus käynnistettävälle hankkeelle on jo annettu poliittiset
askelmerkit, jotka ohjaavat työn kulkua. Tällaisessa tilanteessa työskentely
turhauttaa.
Toinen laji poliittisia reimareita seilaavat
keskustelupalstoilla jopa siinä määrin, että aloittaessaan lukemaan kirjoitusta,
huomaa heti poliittisen kannan ja muita poliittisia linjoja kovastikin
arvostelevan sävyä. Keskusteluissa saatetaan kaivella hyvinkin kaukaisia
poliittisia hautoja oman kannan pökittämiseksi.
Jos toimii omassa työssä tai vapaa-ajan kirjoittelussaan välittämättä mitään puolueiden ideologiosta ja törmää näihin poliittisesti sitoutuneisiin, kommunikaatiosta ei oikein synny mitään kiinnostavaa. Kirjoittelua ja puhetta kyllä riittää, jopa liikaakin, mutta usein päädytään Lauri Viidan totuuteen: ”Puhuttiin kieltä viittä kuutta, mutta mikä oli asianlaita.”
Jos toimii omassa työssä tai vapaa-ajan kirjoittelussaan välittämättä mitään puolueiden ideologiosta ja törmää näihin poliittisesti sitoutuneisiin, kommunikaatiosta ei oikein synny mitään kiinnostavaa. Kirjoittelua ja puhetta kyllä riittää, jopa liikaakin, mutta usein päädytään Lauri Viidan totuuteen: ”Puhuttiin kieltä viittä kuutta, mutta mikä oli asianlaita.”
Kommentit
Lähetä kommentti