HS:n vieraskynässä tänään (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006519735.html) professorit
Lena Näre ja Markus Jäntti arvostelivat Suomen hallinnon tulosohjaus- ja tulosjohtamismenettelyä.
Suomessa se perustuu tulostavoitteiden asettamiseen tuloneuvottelujen- ja
keskustelujen avulla sekä tavoitteiden seurantaan. Se on prosessi.
Kirjoittajat sanovat ”Johto uskoo tietävänä kansalaisia ja organisaation työtekijöitä paremmin, mikä on tuloksellista toimintaa. Tulosjohtamisessa ei välttämättä luoteta työntekijöiden ammattitaitoon ja etikkaan. Mittarit mittaavat toimintaa.
Ruotsissa kehitetään luottamusperusteista julkishallintoa. Se korostaa viranomaisten yhteistyötä ja vapautta hyödyntää ammattitaitoaan yhteisiä toimintatapoja kehitettäessä. Keskiössä on kokonaisvaltainen organisaation kehittämien lyhyt jänteisten mittariperusteisen mikro manageera misen sijasta.
Kirjottajat ammentavat tekstejään paikka paikoin sana-arkkunsa provokatiivisrsta osiosta ja siitäkin väärin. Suomessa käynnistettiin 1990-luvulla laajalla rintamalla hallinnon johtamisjärjestelmien uudistaminen. Momenttipohjaista TMAE:ta väljennettiin. Tämä mahdollisti tulosohjauksen ja tulosjohtamisen kehittämisen ja käyttöönoton. Edellinen on eri hallintotasojen välistä ja jälkimmäinen virastojen sisäistä johtamista. Tämä on tärkeä jako. Edellisessä ministeriö ja virasto neuvottelevat tulosneuvotteluissa tulostavoitteet ja niiden seurannan. Jälkimmäisessä sama tapahtuu viraston sisällä.
Tulostavoitteet on osin mitattavia osin evaluoinnin varaisia. Vaikuttavuustavoitteiden mittaamisesta otamme ruotsalaisilta mielellämme ohjeita vastaan. Suomen hallinnossa ei keskitytä vertaisarviointien kirjoittamiseen eikä paperein pyörittämiseen. Olemme myös Suomessa havainneet, että tulojohtaminen ei tuota tavoiteltuja saavutuksia. Niinpä kehitämme sitä jatkuvasti yhä paremmaksi.
Kirjoittajat toteavat. että luottamusjohtamisen keskiössä on organisaation kokonaisvaltainen kehittäminen. Tämä oli jo 1986 osa suomalaista virastojohtamista, kun virastoanalyysien hyödyntäminen aloitettiin. Tämä on ennen kaikkea kansalaisten ja yhteiskunnan tarpeista lähtevää johtamista.
Kirjoittajat sanovat ”Johto uskoo tietävänä kansalaisia ja organisaation työtekijöitä paremmin, mikä on tuloksellista toimintaa. Tulosjohtamisessa ei välttämättä luoteta työntekijöiden ammattitaitoon ja etikkaan. Mittarit mittaavat toimintaa.
Ruotsissa kehitetään luottamusperusteista julkishallintoa. Se korostaa viranomaisten yhteistyötä ja vapautta hyödyntää ammattitaitoaan yhteisiä toimintatapoja kehitettäessä. Keskiössä on kokonaisvaltainen organisaation kehittämien lyhyt jänteisten mittariperusteisen mikro manageera misen sijasta.
Kirjottajat ammentavat tekstejään paikka paikoin sana-arkkunsa provokatiivisrsta osiosta ja siitäkin väärin. Suomessa käynnistettiin 1990-luvulla laajalla rintamalla hallinnon johtamisjärjestelmien uudistaminen. Momenttipohjaista TMAE:ta väljennettiin. Tämä mahdollisti tulosohjauksen ja tulosjohtamisen kehittämisen ja käyttöönoton. Edellinen on eri hallintotasojen välistä ja jälkimmäinen virastojen sisäistä johtamista. Tämä on tärkeä jako. Edellisessä ministeriö ja virasto neuvottelevat tulosneuvotteluissa tulostavoitteet ja niiden seurannan. Jälkimmäisessä sama tapahtuu viraston sisällä.
Tulostavoitteet on osin mitattavia osin evaluoinnin varaisia. Vaikuttavuustavoitteiden mittaamisesta otamme ruotsalaisilta mielellämme ohjeita vastaan. Suomen hallinnossa ei keskitytä vertaisarviointien kirjoittamiseen eikä paperein pyörittämiseen. Olemme myös Suomessa havainneet, että tulojohtaminen ei tuota tavoiteltuja saavutuksia. Niinpä kehitämme sitä jatkuvasti yhä paremmaksi.
Kirjoittajat toteavat. että luottamusjohtamisen keskiössä on organisaation kokonaisvaltainen kehittäminen. Tämä oli jo 1986 osa suomalaista virastojohtamista, kun virastoanalyysien hyödyntäminen aloitettiin. Tämä on ennen kaikkea kansalaisten ja yhteiskunnan tarpeista lähtevää johtamista.
Kommentit
Lähetä kommentti