Yksinkertainen totuus, mutta aiheellinen. Yhdestä tapauksesta ei voi vetää
yleisiä johtopäätöksiä. Hyvä. Kerron kuitenkin oman havaintoni, jonka muutamat
ystäväni vahvistavat. Urheilin ja kilpailin aktiivisesti 23 ikävuoteeni saakka. Viimeisin tulos saattoivat olla puolustusvoimien mestaruuskilpailuissa neljäs sija moukarinheitossa Kokkolassa 1963. Sen jälkeen
kuntoa riitti nelikymppiseksi saakka, kunnes vasta kuusikymisenä aloin kuntoilun.
Viime vuosina olen havainnut, että pitää supistaa viiden kilometrin lenkkiä
vähitellen kilometriin ja tehdä se useammin kuin pitempi lenkki. Oma kokemukseni on, että
kuntoilua kannatta harjoittaa koko elämän ajan, mutta täytyy löytyä joko
itseltä tai viisaamman sanomana neuvo, että löysää hyvä veli lenkin pituutta kilometriin,
kun omatkin kilometrit näyttävät isoja lukuja. Uskon, jos aika suo, lyhentäväni
lenkkiä vuosi vuodelta tai kuntoilevani vaikka lattiajumpalla mahdollisimman
pitkään liikkumisen helpottamiseksi.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti