Suomen strategisten puolustustaktiikkojen pitää olla monipuolisesti
joustavia. On vähän hölmöä puhua strategisista taktiikoista, mutta Suomen tilanne
vaati vahvuuksiltaan, joustavuuksiltaan, ketteryyksiltään, puolustuskyvykkyyksiltään
ja oikea-aikaisuuksiltaan sekä yllätyksellisyyksiltään erilaisia joukko-osastoja.
On selvää, että maamme joutuu mitoittamaan puolustusjoukkonsa näiden
vaateiden mukaan. Yhteen isoon rintamaankin on varauduttava, mutta se voidaan mobilisoida
yllä mainittujen vaatimusten mukaan varustettujen joukko-osastojen yhdistelmiä,
kun siihen vaiheeseen puolustuksessa on edetty. On selvää, että tarvitaan nyt
hankinnassa oleva hävittäjäkapasiteetti. Sotalaivoja ei ole kaivannut mitään maa
sitten II maailman. Sen sijaa nopeakulkuisten miehistön ja raskaan kaluston siirtoaluksia
tarvitaan. Joukkojen nopea liikuteltavuus
on avainsana. Digipaikannuksilla varustetut monipuoliset KRH- ja tykistökapasiteetit
ovat ehdottoman tärkeitä. Panssarivaunujen hyöty pääsääntöisesti on laskenut,
mutta Suomen maastossa puolustuksen tukena niillä on huomattava hetkellisesti vaikuttava
teho. Koko ajan pitää muistaa, että toiseksi paras strategia on osata viisaasti
ja järkevästi käyttää henkistä ja aineellista kapasiteettia eteen tulevien
haasteiden vaatimalla tavalla. Mutta Suomen paras ase on kuitenkin liittoutumattomuuden
ylläpito ja monipuolisten ja hyvien suhteiden säilyttäminen sekä naapurimaihin
että muihin kumppanimaihin.
Kommentit
Lähetä kommentti