Eilisessä A-studiossa oli mieliä avartava istunto valtion velasta, sen suuruudesta ja takaisin maksamisesta. Prof. Puttonen kauhisteli eduskunnassakin kuultuja puheenvuoroja velan takaisin maksamisen laiminlyömisestä. Hän vertasi asiaa yksityisen talouteen ja sen velan maksamiseen. Huonot ovat seuraukset ja etenkin jälkipolville. Korkman heitti takaisin, että velanmaksajana Suomen kansa on ikuinen ja mieluimmin velkaa kuin ilmastokatastrofi. Yhteinen käsitys oli, kun globaalisti ei tehdä, ei löydy tai innostuta hyötyjä ja parempaa elämää tuotaviin investointeihin, talous ei kasva ja inflaatio on olematon. Tällöin keskuspankit ohjailevat, säätelevät näiden kahden suhdetta. Niinpä EU:ssakin ollaan tilanteessa missä ollaan. Kansallisvaltiot joutuvat parhammillaan elämään suuren velan kanssa tai niiden talous romahtaa ja keskuspankit pelastavat jne. Tilanne vertautuu vankimäärään. Se on taakka, velka, joka valtion on hoidettava. Kun vanki tulee vankilaan velanmäärä kas
Maailmassa parhaiten jaettuna on terve järki, sillä kukaan ei halua sitä enempää, kuin hänellä sitä on. (Descartesia mukaillen)