2443. Lausumaton fundamentti, kukin pysyköön lestissään

     Kun koin olevani porukkaa, joka ymmärtää, mitä elämä on. Hetken tätä viisautta pohdittuani ajatuskoneeni herpaantui ja päätin alkaa olla taas tavallinen ihminen. Se ei ole helppoa.  Silti paljon vähemmälle on jäänyt henkilön ammattitaidon ja kyvykkyyden huomioon ottaminen laajemmassa ympäristössä. Työyhteisön pohjavirroissa voi madella lausumattomana fundamenttina, että kukin pysyköön lestissään. Tämän fundamentin pintaan nouseminen tukahdutetaan räikeimmissä tapauksissa henkilösuhteisiin perustuvilla ura nousuilla ja lisäpalkkioilla eikä osaamisella ja ammattitaidolla.

     Aivan hyvääkin tarkoittavissa esimiesalainen keskusteluissa ei tule aina esille alaisen todellinen osaaminen, vaan vain se osaaminen, jota alaisella on mahdollisuus käyttää annetuissa tehtävissä ja toimenkuvissa. Alaisen täysimääräisten kykyjen hyväksikäytölle ei anneta mahdollisuuksia. Tätä ilmiötä voidaan kutsua osaamisen deflaatioksi. Eli toisessa ympäristössä sillä osaamisella saataisiin paljon enemmän aikaan.
     Jos henkilö huomaa oman kykyjensä deflatorisen käytön, hänen kannattaa kiireen vilkkaa pohtia työuransa nykytilaa. Täytyy kuitenkin ymmärtää, etteivät kaikki edes tajua tätä tai toisilla kyvyt ovat jo maksimaallisesti käytössä, toisilla jopa kykyjen yläraja on ylitetty. Joka tapauksessa hyvin usein työntekijä päätyy tilaan, jossa hän on vuosikymmeniä toiminut samassa organisaatiossa ja samalla sektorilla koko työuransa tulematta kenenkään mieleen, että kyvyt riittävät paljon enempään ja parempaan