2454. Elämme suurpääoman holhoavassa varjossa

Yhdistääkö näitä mitään? Eipä juuri, koska niiltä edellytettävät suunnittelu tuotantoprosessit, tekniikat ja ammattitaidot ovat hyvin erilaiset. Jokaisen elämässä on varmaankin yksi, vaikka pienen pienikin vaihe, joka muistuttaa jotain mainituista. Ainakin video pätkän ottaminen ja sen laittamien youtubeen on monille tuttua ”elokuvan tekemistä”.
Rikostutkinnassa, elämänkerran kirjoittamisessa, elokuvan ohjauksessa on makrotasolla analogisesti toisiaan seuraavat prosessit, jotka sopivat niihin kaikkiin kuten hahmotus, suunnittelu, toteutus ja joskus seuranta. Rikostutkinnalle, elämänkerran kirjoittamiselle ja elokuvan ohjaukselle on myös omat standardi mallit niiden toteuttamiseen. Nämäkään ei tee niistä suurammassa määrin analogisia. Siis ei vieläkään mitään yhteistä.
Rikostutkinnassa tärkeää on leikkaus tai leikkaukset, jotka osoittavat tutkinnan suunnan. Kun siinä edetään, tarvitaan leikkaus tai leikkauksia ja taas leikkaus, jolloin parhaassa tapauksessa tutkinta pääsee lopputulokseen. Siis edetään askel kerallaan ja aina jonkin verran eri suuntaan eli leikataan nykyinen meno poikki.
Elämänkerrassa leikkauksia kirjoittaja joutuu tekemään jatkuvasti eli katkaisemaan sopivasti jonkin asian käsittelyn ja jatkamaan toisella näkökulmalla. Tällä periaatteella etenemällä leikataan meneillään olevan asian käsittelyn poikki ja siirrytään uuteen. Tällöin elämänkerta jatkuu parhaimmillaan viihdyttävänä ilman pikkuasioihin takertumista.

Elokuvan tekemisessä leikkaukset, ei siis filmin fyysinen pätkiminen ovat erittäin keskeisessä asemassa koko elokuvan tekemisen ajan ja sen onnistumiselle. Sillä ratkaistaan kaikki elokuvan elementit otoksineen, kuvakulmineen, väreineen, musiikkeineen ja rytmityksineen. Kyse on aina leikkauksesta eli kysymyksestä, miten jatketaan eteenpäin.