Eilisessä A-studiossa
oli mieliä avartava istunto valtion velasta, sen suuruudesta ja takaisin
maksamisesta. Prof. Puttonen kauhisteli eduskunnassakin kuultuja puheenvuoroja
velan takaisin maksamisen laiminlyömisestä. Hän vertasi asiaa yksityisen
talouteen ja sen velan maksamiseen. Huonot ovat seuraukset ja etenkin jälkipolville.
Korkman heitti takaisin, että velanmaksajana Suomen kansa on ikuinen ja mieluimmin
velkaa kuin ilmastokatastrofi.
Yhteinen
käsitys oli, kun globaalisti ei tehdä, ei löydy tai innostuta hyötyjä ja
parempaa elämää tuotaviin investointeihin, talous ei kasva ja inflaatio on
olematon. Tällöin keskuspankit ohjailevat, säätelevät näiden kahden suhdetta.
Niinpä EU:ssakin ollaan tilanteessa missä ollaan. Kansallisvaltiot joutuvat parhammillaan
elämään suuren velan kanssa tai niiden talous romahtaa ja keskuspankit
pelastavat jne.
Tilanne vertautuu
vankimäärään. Se on taakka, velka, joka valtion on hoidettava. Kun vanki tulee vankilaan
velanmäärä kasvaa ja vapautuessaan velka vähenee. Valtion velkaa kuvaa vankien
kokonaismäärä, joka on aina olemassa joko suuremmassa tai pienemmässä mittakaavassa.
Kun vankimäärä kasvaa liian suureksi eduskunta säätää lakeja vankilaan
joutuvien määrän pienentämiseksi, siis hallitus leikkaa. Kun tämäkään ei auta, hallitus
kasvattaa vankilakapasiteettiä. Silloin hallitus leikkaa ja pitää vankiloissaan
enemmän vankeja eli ottaa lisää lainaa. Silloin kun nämäkään eivät auta, se
alkaa säätämään lakeja, joilla vangit vapautuvat nopeammin eli se kaiken lisäksi
jättää velkojaan maksamatta.
Eräissä
maissa esitetty analogia ei päde, koska niissä vankeinhoito on tuottoisaa teollista
toimintaa.
valtio,
velka, vankeinhoito, vanki, globalisaatio, investointi, kasvu, btk
Kommentit
Lähetä kommentti