Molemmat
ovat suomalaisille tunnettuja ja mielipiteitä jakavia miehiä. Mannerheim oli nuorena kuriton upseerioppilas ja erotettiin Haminan upseerikoulusta. Hän suoritti kuitenkin myöhemmin ylioppilastutkinoon
ja valmistui Venäjän ratsuväkiopistossa vääpeliksi. Hän osallistui Japani – Venäjä sotaan ja yleni tsaarin hoviupseeriksi. Myöhemmin
hän oli Suomen sisällissodassa valkoisten johtaja ja talvi- ja jatkosodan
ylipäällikkö. Hetken aikaa hän toimi myös Suomen presidenttinä.
Päätalo on taivalkoskelaisen
uittopäällikön poika, jonka isä kärsi mielenterveysongelmista. Näin Päätalo jo
nuorena elättämään koko kattilakunnan. Hän opiskeli sinnikkäästi
rakennusmestariksi työn ohella ja siirtyi 1950-luvulla Tampereen eri talonrakennushankkeiden
kirvesmieheksi ja lopuksi mestariksi. Samalla hän kirjoitti yli kaksikymmentä
omaelämäkerrallista kirjaa. Nyt niitä voi käyttää myös historialähteinä
kuvaaman sen aikaista talonrakentamista ja rakennustyöläisten elämää.
Siinä missä
Mannerheim vaati etiketin noudattamista ja palvelijoita ympärilleen, Päätalo
eli vaatimattomasti ja oli tarkka oma työnsä jäljistään eikä hyväksynyt itseltään
huonoa työn laatua.
Mannerheim vaati, snobbaili ja käski, Päätalo suostutteli, jutusteli ja näytti esimerkkiä. Mannerheim jätti jälkeensä Sveitsissä kootut kaksiosaiset steriilit muistelmat. Päätalo kirjasi 40 vuoden ajalta työläisten elämää 20 käsittelevää massiivista kirjaa.
Suomessa Mannerheimia ei tarvittu oikeastaan mihinkään, vaan sattumuksien uoma kuljetti hänet Suomen historiaan. Päätalo inhimillisineen puuteineen on esimerkki suomalaisille sinnikkyydelle. Hän ansaitsee tunnustusta työläisten arkielämän kuvaajana ja erilaisten rakennustyötapojen muistiinpanoista tuleville sukupolville.
Mannerheim vaati, snobbaili ja käski, Päätalo suostutteli, jutusteli ja näytti esimerkkiä. Mannerheim jätti jälkeensä Sveitsissä kootut kaksiosaiset steriilit muistelmat. Päätalo kirjasi 40 vuoden ajalta työläisten elämää 20 käsittelevää massiivista kirjaa.
Suomessa Mannerheimia ei tarvittu oikeastaan mihinkään, vaan sattumuksien uoma kuljetti hänet Suomen historiaan. Päätalo inhimillisineen puuteineen on esimerkki suomalaisille sinnikkyydelle. Hän ansaitsee tunnustusta työläisten arkielämän kuvaajana ja erilaisten rakennustyötapojen muistiinpanoista tuleville sukupolville.
Kommentit
Lähetä kommentti