Monissa tutkimuksissa on todettu Suomen
väestön liukumista ja hiljaista hivuttautumista perinteisistä puoluejakotyhmistä
uuden tyyppisiin lohkoihin ja löysiin jakolinjoihin. Ne eivät ole niin pysyviä
kuin vanhat puoluerintamat ja niin jyrkkiä mielipiteissään kuin vahan ajan etujoukot,
jotka pirstoivat yhteiskuntaa lopullisesti. Suuret mielipidelinjat ovat väljentyneet
ja harventuneet samalla, kun jatkuvasti syntyy uusia kannattajajoukkoja
jollekin polarisoivalle ryhmälle. Nämä ryhmät yrittävät ratkaista sysimällä epäkohdat
poliittiseen järjestelmään tai muodosta itselleen osa poliittisessa koneistossa
hoitamaan ongelmansa. Itsestään selvänä
muutosagentteina tässä jatkuvasti suuntiaan etsivässä prosessien joukossa ovat
median monipuolistuvat välineet, somesta sanaan. Tässä murroksessa moni ihminen tuntee juurettomuutta
ja harmaata epävarmuutta nykyisen poliittisen järjestelmän edessä. Toisinaan se
näkyy media haastattelussa teinikommenttina ”ei voi vähemmän kiinnostaa”. Näiden ryhmien edustajat eivät kuitenkaan
kuuluu alempiin sosiaaliryhmiin, vaan luokkiin, joilla on varaa kohtuulliseen
elämään. Suomessa on esimerkkejä yhden tyypin hankkeena
saada eduskuntapuolue kasaan. Niistä suurimmalle osalle on kuitenkin käynyt
huonosti niiden saamiseksi. Liberaalinen puolue Penttilän johdolla oli 1980-
luvulla vain tähden lento. Perussuomalaiset romahti totaalisesti jokaisen sen
kuudesta ministeristä jäätyä eduskuntavaaleissa valitsematta. Nyt näistä
kuudesta kaikki taitat olla vajaatyöllistettyjä. Liike Nyt ponnisti suosiossaan
tuoreessa mittauksessa 2,5 prosentin puolueeksi. Kaikki nämä yritykset, Soinin porukkaa
lukuun ottamatta, saivat alkunsa ns. monipuolisesti vaurauden ihmisten kätten kautta.
Surullisinta on, että köyhät ja osattomat eivät kykene resurssien puuttuessa
lähellekään vaihetta, jos he saisivat pystytettyä puolueen. Kun he myös
äänestävät kaikkein laiskimmin, maan instituutiot ovat hylänneet heidät yhteiskunnan
rienoille.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti