Tavallinen ihminen epäonnistumisen hetkellä voi mennä sen taakse, että mikään ei horjuta häntä koskaan, sillä hän tietää, millaista on olla, jos ei ole ollut mitään. Putille on sama, kuinka monta kertaa hänen suuri vesikellonsa käännetään ympäri merkiksi hänen aikansa päättymisestä. Kun  aikaa rullaa, hänelle kertyvät vuodet loppuvat kesken, vaikka olisi kuinka kromatut keuhkot ja verisuonet. Kromauksen karistuessa Putinin tulkintahorisontti valtaan kapenee kapenemistaan ja tie tule yhä verisemmäksi, koska hänen empatiansa riekaleet ovat jääneet Afganistanin Groznyiin.