Sairauden määrittelly on enemmän kultturipoliitinen kysymys kuin terveyspoliittinen ongelma. Me länsimaiset ihmiset uskomme lääkkeisiin, mikä on useimmiten oikein. Mutta usein liikutaaan rajamailla, jossa joutuu miettiimmän, onko kyse sauraidesta vai normaali-ilmiöstä. Olen saanut pyytämättä lääkäriltä läääkettä tukan lähtemiseen. Olen kuitenkin melkein kalju  ja kaljumamksi tulen. Lihaskatoon eli sarkopeniaan on kohta tulossa lääke, vaikka kysye on pelkästä vanhemisen tuomasta vitsauksesta. Virtsaamisen suhkun kaaren pieneminen on mainosten mukaan paha sairaus. Erektiohäiriöihon olemassa oleva  lääke on rutiinia. Kohta masennus ei riitä, vaan kehitellään lääketä suruun. Lihavuus on siinä ja siinä, onko se sairaus vai elämäntapakysymys. Silmien kuivaminen on jo selvä sairaus, johon on omat tippansa. Lääketiede on sitä metkaa, että se itse keksii taudit ja niihoin lääkket. Se on  samankaltaista, jos  autonkorjaaja keksisi viat ja korjaisi ne asiakkaan laskuus.