Venäjä voidaan verrata pahasisuiseen karjuemakkoon, joka makaa rauhassa, vaikka porsaat kilvan repivät maitoa emon rauhasista. Sitä on revitty Georgiasta Afganistaniin, Murmanskista Krimille ja ties minne muualle, mutta maa makaa sitkeästi paikoillaan. Venäjä voi hallita, mutta sen on turhaa. Ulkopolitiikassa tämä merkitsee vankkumatonta ja pitkäjänteistä sekä aggressiivista maailman valloituspolitiikkaa. Ukrainassa ei ole kyse siitä kumpi voittaa, vaan millaisen tilaan sota ja sen vaiheet jättävät Eurooppaan ja koko maailmanpoliittiseen järjestykseen. Venäjässä itsessään ei ole tapahtunut muutoksia. Se on edelleen valloitushaluinen ja aggressiivinen maa. Ensimmäisessä maailmansodan sytykkeissä Venäjällä oli vahvasti mukana slaavilainen herruuspyrkimys, vaikka de fakta sota alkoi Itävalta-Unkarin ja Bosnia-Hertzogovina yhteenotolla, johon nopeasti yhtyi koko Eurooppa. Pienissä asioissa Venäjän ikiaikainen laajenemishalu on esiintynyt hillittyinä mielenilmaisina, tosinaan uhkailuill...