HS:n haastatteleman psykologi Ville Ojalan mukaan hallituksen koronaviestinnästä puuttuu ihmisläheinen lähestymistapa. Hänen mielestään olisi pitänyt tukea ihmisten toimintakykyä koronan torjunnassa ja sen kanssa elämistä. Olisi pitänyt viestittää niin, että yhteiskunnan kaikki tasot olisi saatu osallistumaan uhkien torjuntaan. Edelleen hän toteaa, että ruohonjuuri tason kanssa olisi pitänyt saada aikaan enemmän vuorovaikutusta. Nämä ovat komeita lauseita. Jos halutaan mennä laajaan ja kattavaan vuorovaikuttamiseen kansalaisten ja korona-ammattilaisten kanssa face to face, olisi pitänyt järjestä noin 20000 tilaisuutta ympäri maata. Kokemusta on siitä, kuinka työlästä ja haastavaa on saada 2000 joukon henkilöstölle sana perille tärkeästä asiasta. Siinä piti kiertää Suomea laidasta laitaan ja lopuksi piti vaihtaa tuoreita voimia jatkamaan. Kokemuksen perusteella hyvä tapa toimia on, että asiantuntijat ensin selvittävät keskenään, miten menetellään ja sen jälkeen informoidaan kaikilla...

      Kun seuraa, miten yhteiskunnallisista suurista reformeista ja operaatiosta tiedotetaan julkisuuteen ja mitä niistä järjestelmän edustajat esittelevät eteen päin, tulee lähinnä mieleen onnistumisen liioittelu, oman tärkeyden korostaminen ja asiakkaan tahallinen provosointi ja loukkaaminen.      Valtion suuret ict-hankkeet ja sotesäästöt tulevat syntilistan kärjessä. Hankepäällikön mukaan ne aina ovat onnistumaisillaan, kuten Suomen e-road. Team-Finland on ollut sen itsenä mielestä loistava menestys, vaikka 95 prosenttia yrityksistä ei tiedä siitä mitään( http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1423851333089 ). Hallitus puhuu alustataloudesta, millä se ilmeisesti tarkoittaa valtion luomaa ict:n perustuvia e-road tyyppisiä ratkaisuja, joiden varaan sekä julkinen että yksitien sektori voivat rakentaa digitaalisia palvelu- tai bisnessovellutuksia. Soten potilassovellutukset kaipaisivat juuri näitä alustoja. Julkisuudessa tästä ei ole...

      Tiedotus on teknisesti hyvää ja sen strategia on lainattu konsulteilta. Tiedotetaan pätkittäin ja perustelut avain kysymykseen, työllisten määrän nostaminen 69 prosentista 72 on, huteralla pohjalla. Kysymyksiä ei juuri sallita, vaan pitää tyytyä makrotason kaavioihin ja maalaileviin selityksiin.      Menettely muistuttaa sellaisen hyvään konsulttityön esittelyä, jonka asiakas (Veronmaksaja) lopuksi ostaa.      Muutama kysymys vaivaa, esimerkiksi: Miten on laskettu paikallisesta sopimisesta syntyvät miljardi luokan lisähyödyt valtiolle. Ovatko ne laskettu luokittelemalla yritykset eri ryhmiin ja kustakin ryhmästä tuotanto-, palkka- ja tuottavuusrakenteen sekä arvauskeroimien avulla simuloidaan tulos? Vaan onko valittu satunnaisesti kustakin yritysluokasta satunnaisesti otanta ja laskettu reaalitalouden parametrilla kukin luokan tulos?  30000 uuden työpaikan syntyminen työmarkkina sopimuksella on jäänyt arvoitu...

Matkatessani Hitsaajankadulta keskustaan huomasin taas, kuinka kätevästi metro toimi. Sillä pääsi suoraan kaupungin ytimeen. Tapasin kansilipäällilön hänen istuessa tarmokkaana ja hillittynä Eteläesplanadin valoisassa huoneessaan. Sen takaseinän kaunis sinisävyinen maisemataulu ja sen väreihin sopiva ryijy olivat kuin tehty tapaamisellemme. Hän kertoi päättäväisesti ministeriön suunnitelmista. Yhtenä päällimmäisenä ajankohtaisena asiana agendalla oli, miten perusoikeuksista tulisi tiedottaa. Uusi laki oli juuri astunut voimaan. Aiheesta aiottiin pitää koulutus- ja tiedotustilaisuus, jossa minulle oli varattu puheenvuoro. ”Jos sopii”, hän lisäsi leikkisään sävyyn.

Keräykseen rahaa lahjoittaneet ovat hienolla asialla. Lapset tarvitsevat uuden sairaalan. Hankkeen puuhanaisena ja sille kasvot antanut Anne Berner on tehnyt loistavaa työtä varojen saamiseksi hankkeeseen. Asialla on myös kääntöpuolensa. Taloussanomissa 9.12. 2013 Aalto yliopiston professori Paul Lillrankin mielestä poliitikoilla on seinä- ja fasiliteettifiksaatio. Sairaaloilla on helppo kerätä irtopisteitä. Professori Heikki Hiilamo pohtii, heikentääkö keräys veron maksualttiutta kansalaisten keskuudessa. Ministeri Huovinen eilen tv:ssä antoi ymmärtää, että tällainen hanke on poikkeus. Anne Berner on huolissan ikävästä kritiikistä. Hanke on todella saanut paljon julkisuutta, sen jatko-organisointi ei. Säätiön tarkoituksen määrää säädekirja.Säätiö on suljettu. Se täydentää itse itseään. Tiedottaminen noudattaa ulkoisesti kaikkia  hyvän tiedonkulun sääntöjä koti- ja face-sivuineen, mutta toiminnan ydin säätiömallin takia on suljettu. Rahoitus-mallissa HU...