Harkimo ja kumppanit kirjasivat politiikkaa pitkään vaivanneet tunnetut ongelmat. Kukaan ei vielä tarkkaan tiedä, mitä he tarjoavat lääkkeiksi keskittyneihin valtapooleihin osallistumisen lisäämiseksi ja uskaliaimpien toiveiden mukaan päätösvallan delegoimiseksi. Näitä pooleja esiintyy kaikissa puolueissa enemmän tai vähemmän yksinvaltaisesti johdettuina sekä agendan laatimisessa että itse päätöksenteossa. Vaikka puolue olisi kuinka ,Eija-Riitta Korholan mukaan ( http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254283-hjalliksen-ilkea-ongelma ) ajan mittaan ylimielisyyden kasvun myötä puolue alkaa laistaa kentältä tulevia ääniä ja vaatimuksia. Harkimon hankkeessa on olennaisesti uusia näkökohtia Nuorsuomalaisten Risto E. J. Penttilän ja Tarkan 1980-luvun hankkeeseen verrattuna , koska silloin ei ollut sosiaalista mediaa eikä globalisaation uhkaa. Jo 1980 luvulla kuitenkin havaittiin, että millään iskuilla ei voitu upottaa kiilaa kokoomuksen oikean laidan ja markkinalibe
Maailmassa parhaiten jaettuna on terve järki, sillä kukaan ei halua sitä enempää, kuin hänellä sitä on. (Descartesia mukaillen)