2190. Ovatko johtamistaidot synnynnäisiä

     Jos pääsisi seuraamaan sateliitin siiveltä, miten työyhteisöjä johdetaan maailman eri kolkilla, hämmästyisi. Idässä esimies voi olla kuin basso, ei tarvitse kuin olla sääntöjä noudattamatta. Lännessä pomo saattaa saada sääntöjohtamisessaan johtamisen puuskia, jossa alaiset ovat hetkittäin helisemässä itsensä ja johtajan kanssa.

     Meille suomalaisille on toistettu, että tehokas johtaja saa tuloksia yhteistyössä alaistensa kanssa. Tämä on kyllä niin keskimääräisesti sanottu, ettei siitä ei jää käytännön ohjeena mitään käteen. Johtajaa, joka tähän tyytyy, täytyisi tukistaa johtamisen perustarkoituksen ymmärtämättömyydestä. Eri tilanteet vaativat samalta ihmiseltä niin erilaisia esimiestaitoja, että mitään tarkkoja malleja on turha tyrkyttää. Päinvastoin, niistä voi olla jopa haittaa.

     Ovatko johtamisen taidot sitten synnynnäisiä? Tuskin sillä vain kolmanteen osaan ihmisen ominaisuuksista vaikuttavat merkittävästi perityt tekijät, mutta lapsuuden kokemukset saatava vaikutta. Tässä voidaan käyttää hyvänä esimerkkiä musikaalisuutta. Jos lapsi pääsee tai joutuu kuuntelemaan koko lapsuutensa ja nuoruutensa monipuolisesti musiikkia, hänestä tulee auttamatta musikaalinen. Aivoradat yksinkertaisesti muokkautuvat ja harjaantuvat käsittelemään erilasia sointuja, niiden yhdistelmiä ja rakenteita. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, vaan se on mikrotason evoluutiota. Toki alttius musikaalisuuteen voi periytyä, jolloin se muodosta hyvän lähtökohdan virtuositeetille. 

     Saman voi ajatella tapahtuvan myös ongelmien ratkaisemisessa, kriisien käsittelemisessä ja yleensä pulmista selviytymisissä, siis johtamisen peruselementeissä. Lapsi voi pakon saneleman joutua tällaiseen ympäristöön. Tällöin hän stressin alaisena joutuu löytämään keinot selviytymiselleen. Tämä ei välttämättä takaa vielä mitään, sillä jatkuva lapsuuden stressi voi aiheuttaa siinä määrin negatiivisia haittatekijöitä, että hyvät ominaisuudet eivät myöhemmin pääse esille. Mutta muutamat lapset selviytyvät stressaavasta ongelman ratkaisutaitoja kehittävästä lapsuudestaan, jolloin voidaan ajatella , että he ovat myös aikuisina hyviä ongelmanratkaisijoita. Jos vielä on käynyt niin onnellisesti, että tällainen lapsi on perinyt geeneissä alttiuden hyvän  johtamisen ominaisuuksille, meillä käsissä johtaja, joka viimekädessä on sitä varten, että hän ratkaisee loistavasti ongelmia.

     Joka tapauksessa johtaja joutuu seisomaan rajalla: Hänen täytyy olla suurimmaksi osaksi organisaation ja sen ympäristön reunalla. Kummalekaan puolelle ei saa pudota ja eikä huudella mitä sattuu.