Sähköautoilu ei etene ilman sosiaalipoliittisten rajoitteiden riittävä huomioon ottamista. Tuntuu kornilta taas kerran todeta maamme olevan maaseudun harvaan asuttu vanhojen, mutta toimintakykyisten ihmisten maa. Monet tällaisista ihmistä asuvat haja-asutusalueiden Köyhänperillä (sijaitsee Haapajärvellä). Kylätiet saadaan nipin napin aurattua ajo kuntoon talvisin. Ainut kulkuneuvo 20-30 kilometrin päässä omalta asunnolta kirkonkylälle on oma auto tai hevoskyyti. Muutamille on onneksi järjestetty Kela-taksi. Esimerkiksi Kainuun seudulla talvella voi olla 30 asteen pakkanen. Monessa vanhassa mökki asutuksessa ei ole 3x25 ampeerin sähköä. (Tässä mökkiasustus tarkoitta vanhusparin asumista sotien jälkeen rakennetuissa pienissä keittiön ja makuuhuoneen käsittävässä talossa). Tilastokeskuksen tietojen mukaan kuvatun tyyppisiä asutusmuotoja on satoja tuhansia. Jos sähköautoilua markkinoidaan, kuin entinen puhemies neitoa kännäävälle sulhaselle, hukka perii sähköautot.  On melko varmaa...

Keskusta panee toivonsa hiilineuralisuuteen pääsemisessä kaasun käyttämisen lisääntymiseen polttonesteen sijasta ja sähköautojen runsastumiseen  ilman porkkanaa autoilijalle . Turvepelloista ja turpeen polttamisesta keskusta on hiljaa. Sähköautojen suuri runsastuminen maamme olosuhteissa on utopiaa sähkön jakeluverkkojen olemattomuuden takia. Harva uskaltaisi lähteä Lapin pitkille pakkastaipaleilla sähkön varassa ajelemaan. Pakkanen piru akuille. Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla asuvilla on tarpeeksi kokemuksia sähköautoista. Ennen yksi keino oli akun tuominen yön ajaksi sisätiloihin lämpenemän ennen käynnistämistä. Lähes tonnin painavat akut pysyvät paikoillaan kuin tatit. Toinen hyvä metodi pakkaskäynnistämiseen oli laskea jäähdytys neste pois astiaan ja korvata se käynnistämisen ajaksi kiehuvalla vedellä, jolloin kiehuva vesi pois valuessaan  lämmittää moottorin käynnistämiskelpoiseksi. Auta armias, jos vesi ei tulisikaan pois alahanasta, vaan  se jäätyisi tulp...