Entinen kansaedustaja ja  Helsingin kaupungin valtuuston nykyinen jäsen Osmo Soininvaara hämmentää Uuden Suomen verkkolehdessä 7.8. keskustelua työajan pidentämisestä.      Kun lähietäisyydeltä katsoo Soininvaaran kannaottoja, saattaa olla, että mies taitavana poliitikkona vain pelmuuttelee tahallaan sumua vaikeasti hahmottuvan asian ympärillä.   Hänen imagoonsa kuuluu käyttää luontevasti asiantuntijavaltaa, tuosta vain lonkalta rutiininomaisen yhteiskuntasopimuksen pikku ongelmassa. No, ehkä hän ojentaa vakavissaan auttavan kätensä ja hyvää tarkoittavat mielipiteensä neuvottelijoiden avuksi.      Epävarmuuden lisääminen, kun epätotuuttakaan ei voi enempää viljellä, on joka tapauksessa oiva keino saada vastustajien rivejä hajalle.      Soininvaara tuo hieman oudosti esille sen, että henkilön luovan työn yhtäjaksoinen tehokas kesto päivässä on vain neljä tuntia. Muiden muassa tästä syystä...

     Yhteiskunnallinen manipulaatio ja vaikuttaminen yhteiskuntasopimukseen Saloniuksen ympärillä kiihtyy.      Yksi näkökulma tilanteeseen on, että niillä henkilöillä, jotka neuvottelevat yhteiskuntasopimuksesta, ei ole nyt käytävässä toimeentulopelissä mitään henkilökohtaista menetettävää.      Tämä tulokulma tuo omituisen onton sävyyn koko neuvotteluprosessiin.      Jo hallitusohjelmassa kohdistettiin lapsiperheisiin, opiskelijoihin, työttömiin ja eläkeläisiin leikkauksia, joka koettiin epäreiluina ja jopa syrjivinä.   Ne kylvivät pahaa mieltä ja osin katkeruutta.      Hallitusohjelmasta seuraa, että jos yhteiskuntasopimusta ei saada aikaan, 1,5 miljardin euron veron korotuksista ja lisäleikkauksista kohdistuu miljardi euroa lisää taas näihin ryhmiin.      Jos näille leikkauksille olisi loogiset ja järkevät perustelut, ne nuristen hyväksyttäisin. Ehkä myös itkettäisi...