Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

Aleksander Solzenitsynin kuvauksen mukaan ennen 1914 elokuun 14. päivää Venäjän jokaiselle kansalaiselle oli selvää, että maan valtion pää oli halveksittava yksilö. Mutta heti sodan syttymisen jälkeen kirjailija kuvaa tilannetta: ”Taisteluun haastettu Venäjä nousee vihollista vastaan sodan urotyön rauta käsissään. Emme ole kohottaneet asetta sotaisten hankkeiden ja maallisen maineemme vuoksi vaan taistellen oikean asian puolesta varjellaksemme keisarikuntaa.” Kun me nyt kuvaamme Venäjän sota Ukrainaa vastaan, taistelu saa meiltä heleän helposti tuomitsevan lausunnon. Kysehän on suurvallan laittomasta, mielettömän möhkälemäisestä ja raasta invaasiosta suvereenia valtiota kohtaan. Historian yleisen aikalogiikan mukaan Solzenitsynin näkemystä ei voi relevantisti soveltaa 110 vuotta myöhäisempään tilanteeseen, mutta on kuitenkin hyvä sen verran ymmärtää tilanteeseen liittyvä historiaa, ettei tehdä johtopäätöksiä ohuen langan varassa. PS. Kirjan tapahtuminen aikaan Ukraina kuului Venäjä

Ylen Jälkikaronkka oli saanut kepulta toimeksiannon viedä Massey Ferguson traktori vuodelta 1955 Jupiterin eksoplaneetaksi sen kyvyn takia imuroida runsaasti valtion tukea, missä olosuhteissa ja missä paikassa tahansa, jopa kääpiö planeetoilla. joissa ei ole magneettikenttää suojaamassa aurinko- ja vasemmistosäteilyltä. Ei huolta saarnasi tiheästi puhuva raadin naisjäsen, sillä hänen tietojensa mukaan entinen DI pääministeri oli kehittänyt superkepusport vehnälajin, joka kasvaisi Jupiterille asti, ja näin se samalla eliminoisi kaikki ylimääräiset epä- ja reaalipoliittiset säteilyt jättäen jälkeensä vain tuuman pituisen demarissängen.   Säteilyn torjuja oli puoluesihteerin mukaan niin tehokas, että se kepittäisi menne tullen vasemmiston säteilyn torjua Zetorin, jota ei saa sekoittaa sen nimiseen kapakkaan, koska kummankin jäljellä oleva maine näin menehtyisi. Tämän tiedon tultua Orpon korviin tämä ensin käytyään tarkistamassa tilanteen Zetorin ovella, houkutteli entisen pääministerin lä

HS:n kriitikko Arttu Seppäsen arvostelu Kiira Korven runoteoksesta on, kuin huippu yleisurheiluvalmentajan tokaisuriman  alittajalle: "Ei sinusta kylän mestaria parempaa tule, vaikka mitä tekisit". Toki Korven teos on kantikas eivätkä sen peräkkäiset sanat herätä pablonerudamaista elämys- ja tunnetilaa, mutta se voi silti olla raikas ensi yritys runoilijan uralla. Väistämättä tulee mieleen T. Havun arvostelu, jossa hän lyttäsi 1950-luvulla maan rakoon V. Linnan Tuntemattoman sotilaan, jota on nyt Suomessa myyty 750000 kappaletta. Silloin hymistelijöitä Havun arvostelulle riitti. Seppäsellä olisi ollut m ahdollisuus  kirjoittaa arvostelu vähän ymmärtäväisempään muotoon täysin kokematonta runoilijan alkua kohtaan. Vai oliko niin, että   HS:n  tämän päiväisellä  artikkelillaan Seppäsen oli tarkoitus  jälleen korostaa  asiantuntemustaan ja  asemaansa kriitikkona.

Ensiksi Eldankajärvi on tulossa ajankohtaiseksi, koska kansamme on saavuttanut elintason, joka lähti sata vuotta sitten lähes nollasta rutiköyhien mökkiperien lymyillessä jokaisen pitäjän sivukolkissa. Näiden asukkaiden toimeentulo silloin riippui osin kirkon ja osin hyväsydämisten talollisten ruoka-avusta satunnaista palvelusta vastaan kuten hellapuiden pilkkomisesta, navetan siivoamisesta. Osa mökkiperien naisista ja miehistä onnistuivat samaan pysyväisluotista työtä esimerkiksi pitäjän maataloissa apumiehinä, sahalaitokselta taapaalajina (lautatapulien pinojina), TVH:lta lapiomiehinä, propsien (8 jalkaa pitkä närerunko) lastaajina tavarajunan vaunuihin sekä metsätöihin. Mutta suuri osa alemmasta keksiluokasta eli jatkuvasti nälkärajalla. Sotakorvausten maksaminen Neuvostoliitolle muutti mökkiperämiesten ja -naisten asemaa ja elintasoa merkittäväsi paremmaksi, koska työpaikkoja oli ja palkat kohtuullisia. Tätä ennen työväestö oli alkanut järjestäytyä ja näin saanut sanavaltaa palkk

Kun mies vanhenee habituksesta, karkaa aiheeton huoli muille ja puheista putoaa turha narina pois. Pääkoppaan jää kuitenkin muutamia lyhyitä kuluneita median ryöpyttämiä iskusanoja, joita en soisi itse enää käyttäväni, koska ne ovat muuttuneet määreiksi, joilla mätkitään vastustajia tai ne kuvaavat muuttumatonta tilaa tai asia on kauan sitten jo käsitelty. Tässä muuttama: -Hornet. Siitä on jo kaikki sanottu. -Valtion velka. Se on ja pyysyy, kunnes aika hoitaa sen. -Maataloustuet. Se on ja pysyy, -Kuntien lukumäärä: Se on ja pysyy. -Viinit ruoka kauppoihin. Siitä on tullut loitsu, jota lausumisen aloittaa aina seuraava sukupolvi. -Miesten tukkamuoti. Se kiertää 100 vuoden syklissä. (Nyt on syklin alkupää vuodelta 1920) -Kokkiohjelmat. Siitä on tullut presidentin kaltainen instituutio sillä erotuksella, että se vain häärää jättämättä kenenkään päähän mitään. -Muoti.   Se on niitä harvoja valittuja joukko koskeva ilmiö, jolla ei ole mitään käytännön reaalista merkitystä. -Liiku

K Karvalalle pukkasi härdelli raivo päälle Jälkiviisaiden retostellessa Marinin Hornet lausuntoa Ukrainassa. Raivo oli niin iso, että pelko oli suuri vielä Niinistölässäkin. Pääministeri oli Karvalan mukaan törkeästi loukannut kepun Kaikkosta ja siinä samalla kaikkia Sampo leikkuupuimurin omistaja. Olivathan nämä puimurit toimineet kepun teollisuustuotannon prototyyppeinä uudistaa Suomen koko lentolaivuekalusto ja näin tehosta koko itärajan puolustusta, ainakin heinän raivaamisessa ampumalinjojen parantamiseksi.   Tässä tiivistunnelmaisessa istunnossa tuenmattomaksi jäänyt naisedustaja oli toennut, että hänen isovaarinsa oli lentänyt talvisodassa Vihureilla ja jopa Lepakko II:lla pudottaen 111 potkuri Tupolevia, ainakin ne oli kadonneet metsään taa Venäjälle. Jan Erolan yrittäessä tyynnytellä Karvalla tämä oli vähällä alkaa lukea Vänrikki Stålin tarinaa urheasta sota pojasta, jonka isä oli myös ruotulainen. Historian kertaus jäi kuitenkin Marinin arvostelun jalkoihin. Olihan hän naisen

Ylen Jälkipörssin jälkitiedotteessa tuodaan kansalle tiedoksi, että OECD:n jäsenmaat ovat vahvistaneet Suomen valtion lainan sopeutuvan ETA maiden varjobudjetteihin sillä edellytyksellä, että velat diskontataan Stalinin ajan ruplan kurssiin. Tämän tiedon tultua Putinin esikunnan korviin se viikon harkittuaan ja vielä suuremaan ajan pelättyään päätti lähettää tunnustelupartion Kremliin. Muutoin vaarana on, että Putin alkaa painattaa kahdella latomolla ruplia.   Suurin tietäjä Medmedvevev siten Rapsutinin jälkeen varoitti kertomasta millekään taholle, puhumattakaan Ranskassa asuville emigranteille, että Suomen valtio aikoo kattaa budjettivajeensa palkkaamalla Etelä-Pohjanmaalle Sievin nuorisoseuran talolle Käärijä II lausumaan kalevalahenkisiä runoja. Tämä ehdotuksen kuultuaan Ylistaron vallesmanni Rannanjärven kultin arvovallalla päätti ehdottaa eduskunnalle, että kaikki Keski-Pohjanmaan kunnat liitetään Suur-Helsingin piirikuntaan ja PS:n nautinta-alueeseen. Näiden uutisten saavuttua e

Kirjallisuus ystäväni varotti kertomasta mitään sankaritarinoita. Niinpä kirjoitin rehellisesti, että oppikoulun pääsin 3. vara paikalta enkä osannut silloin vielä kunnolla kirjoittaa puhumattakaan murtoluvuilla laskentaa, ja sain oppikoulussa jokaisella luokalla vähintään kahdet ehdot ja matematiikassa aina. Itse ainoin purkka vihaani projektilla kirjoittaa teos Konsultin Muistelmat. HS:ssä pohdittiin voisiko kirjallisuus olla lääke vihan epidemiaan. Kysymykseen voi kääntää myös, onko kirjoittaminen lääke vihan laannuttamiseen. Muutaman viikon puurtamisen jälkeen eräs kirjallisuus ystävänä kysäisi, olenko lukenut Albert Camus’n romaania Rutto. Myönnettyäni sen joskus lukeneeni hän kehotti lukemaan sen vielä kerran. Kirjan teksti on lyhyttä, mutta silti ilmeikästä. En edes kuvittele olevani mikään Camus, mutta Rutto sai minut välttämään adjektiiveja, pitkiä lauseita ja tekstin ja monipolvista kerrontaa. Siis piti kirjoitta toettavaa tekstiä. Onnistuin olemaan koko kirjoittamisen aj