Nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on antanut viime viikkoina ymmärtää, että hän olisi kiinnostunut rauhanvälittäjän tehtävän kaltaisista globaaleista haasteista. Tunnettua on hänen harjoittama menestyksekäs ulkopolitiikka, jonka seurauksena maamme liittyi Natoon ja Venäjä politiikkaa päivitettiin Venäjän harjoittamaa aggressiivista ulkopolitiikka vastaavaksi. Nämä ovat suuria koko maailman turvallisuuspolitikkaa vahvistavia saavutuksia, ja olisi maaltamme haaskausta antaa Niinistön kokemus ja taidot valua hukkaan etenkin tilanteessa, jossa konflikti pesäkkeitä syntyy kiihtyvään tahtiin.  Valtiojohdon, ketä tai mitkä siihen kuuluvattakaan, tulisi harkita, miten Niinistön, laajaa kokemusta, vankkaa ammattitaitoa ja pelisilmä voitaisiin käyttää hyväksi maailmanlaajuisesti kärjistymässä olevissa ja jo kärjistyneissä poliittisissa ja taloudellis-hallinnollisissa kriiseissä. Miten Niinistön taitojen hyväksikäyttö organisoitaisiin? Helpoin tapa olisi sijoittaa hänet ulkominis...

Viirit liehuen Krimille näytelmässä oli voittamattomuuden, vallan ja ylpeyden sekoittama mahti lyömään Ranskan ja Britannian kruunut povilleen. Tätä näkökulmaa ei otettu esille aamu TV:ssä Ukraina kysymyksen käsittelyssä. Asiaintuntija Mirja Kivimäki, toimittaja Mika Mäkeläinen, professori Heikki Patomäki ja akatemiatutkija Timo Miettinen, viisaita henkilöitä kaikki, olivat sangen yksimielisiä, ettei Venäjä hyökkää Ukrainaan. Kun heidän tietoonsa lisätään yleisen kokemuksen antama näköala, Ukrainan tilanne ei välttämättä johda Venäjän invaasioon Ukrainaan, sillä mitä Venäjä tekee Ukrainan miehittämisellä. Korkeintaan se on Venäjällä mieliala kysymys. Kun nämä Katariina Suuren liehuvat viirit kymmenpäisen laivasaattueen mastoissa kohti Krimiä 1700-luvun striimataan tähän päivään, TV-keskusteluissa tulokulman Ukraina kriisin voi poiketa nykykäsityksistä. Pitää huomata, että Venäjällä on vuosisatainen pyhä ja historiallisesti syvä tunne side Moskovasta Krimille Tonavaa pitkin. Tätä näkö...

     Arkistojen avautuminen ja uusi digitekniikka ovat tuoneet televisioruutuihin maailman sotien strategiat ja kammottavat juoksuhaudat. Tarkoituksena oli voittaa sota. Haavoittuneita ja kuolleita tuli sivutuotteina.      Nyt asiat näyttävät olevan tosisin. Kyse ei ole siitä, etteikö sotakalusto riittäisi tuhoamaan vihollista täysin, vaan halutaan aiheuttaa mahdollisimman tarkoin harkittuja ja suunniteltuja erilaisia vahinkoja ja kauhuja. Syyrian sodan ja Isisin terrorismin hirmuteot välittyvät kauhukuvina koko maailmalle aiheuttaen ihmisille henkisiä ja fyysisiä vammoja. Sotia siellä jossain ei enää ole, vaan paikalliset sodat lonkerotuvat ja leimuavat hirmutöiden iskuna ei maanosiin, viimeisimpänä Jakartaan.  Kuvaavaa on, että Syyrian sota saa voimansa ulkopuolisilta sponsoreilta ( http://www.hs.fi/aihe/syyriansisallissota/ ).      Turkki ei aikoinaan halunnut mennä puolustamaan Kobaneen, koska se olisi au...

     Sitä edelsivät, vuosikymmenien rauha, suurvalatkilpailu, teknologian valtava kehitys, asevarustelu, tappava kansallisuuskiihko, teknologian valtava kehitys, vanhat kaunat ja rajariidat, kummalliset liittolaissuhteet sekä vuoropuhelun epäonnistuminen. Se oli I maailmansota. II maailman sotaan johtivat I sodan koettujen vääryyksien korjaaminen ja psykopaatti Hitler.      Nyt maailman yhteisöllä on kaikki I maailmansotaan sotaan johtaneet ainekset käsissään.      Kesärannan keskusteluissa tuli selvästi esille, kuinka suuri tarve on globaalien säätelyinstrumenttien nykyistä tehokkaammalle käytölle. YK:n yleiskokous ja turvallisuusneuvosto ovat museotasolla ja G7-20 maat on täysin rampa hoitamaan globaalia vakauttamista. ETYJ on jähmettynyt paikoilleen.      Tässä tilanteessa Yhdysvallat sitoo kiihtyvällä tempolla lähialueiden ja Tyynen valtameren talouksia liitolaisikseen kahdenvälisillä kauppasopimuksilla. Maan ...