Nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on antanut viime viikkoina ymmärtää, että hän olisi kiinnostunut rauhanvälittäjän tehtävän kaltaisista globaaleista haasteista. Tunnettua on hänen harjoittama menestyksekäs ulkopolitiikka, jonka seurauksena maamme liittyi Natoon ja Venäjä politiikkaa päivitettiin Venäjän harjoittamaa aggressiivista ulkopolitiikka vastaavaksi. Nämä ovat suuria koko maailman turvallisuuspolitikkaa vahvistavia saavutuksia, ja olisi maaltamme haaskausta antaa Niinistön kokemus ja taidot valua hukkaan etenkin tilanteessa, jossa konflikti pesäkkeitä syntyy kiihtyvään tahtiin. Valtiojohdon, ketä tai mitkä siihen kuuluvattakaan, tulisi harkita, miten Niinistön, laajaa kokemusta, vankkaa ammattitaitoa ja pelisilmä voitaisiin käyttää hyväksi maailmanlaajuisesti kärjistymässä olevissa ja jo kärjistyneissä poliittisissa ja taloudellis-hallinnollisissa kriiseissä.
Miten Niinistön taitojen hyväksikäyttö organisoitaisiin? Helpoin tapa olisi sijoittaa hänet ulkoministeriöön, mutta se saataisi aiheuttaa tunnettua sisäistä kitkaa, kun mestaria ollaan istuttamassa vanhaan isäntäorganisaation ylimmälle oksalle tai ainakin latvan tasolle. Ulkopoliittinen instituutti yhtäkkiä ajatellen olisi sopivin paikka, mutta sopii epäillä arvovaltakysymysten, vaikka ne onnistuttaisiin näennenäisesti pitämään pöydän alla, nousevan tavalla tai toisella häiritsemään kummankin osapuolen työtä. Aivan uuden yksiön perustaminen tukipalveluineen olisi ehkä toimiva, mutta se saattaisi sittenkin olla liian raskassoutuinen ketterähköä suunnanmuutoksia vaativassa toimintaympäristöissä.
Kommentit
Lähetä kommentti