Tähtiä kuin Otavassa poikia on Jukolassa, laiskan pulskeita
jallia. Tähän suuntaan kirjoitti Aho Seitsemässä veljeksessä. Nyt meillä on yhdeksän pyrkimässä presidentiksi,
eikä jallia lainkaan vaan pätevän tuntuisia kansallisia. Mika Aaltola miekkailee
tasavertaisesti ammattiehdokkaiden joukossa ilman jäsenkirjaa ja
todennäköisesti ilman valituksi tulemistaan. Olisi mielenkiintoista päästä
Mikan ihon alle tunnusteltaman, mitä hän aikoo tehdä vaalien jälkeen. Pätevänä
keski-ikäisenä miehenä hänellä näyttää olevan maailma avoimena edessään.
Ulkoministeriö olisi hänelle varmaankin houkutteleva paikka uutena ja
haastavana työpaikkana, mutta hän itsekin tietää, ettei tämä ole mahdollista
ilman uraa ministeriössä. Vanhan kaavan mukaan ulkoministeriöllä on oma koulutusohjelma
lupaaville virkamiesaloittelijoille. Tällä testataan ensimmäiset askeleet
sopivuudesta alalle. Toinen epävirallinen testi on, millaisen käsityksen
ehdokas on herättänyt aikaisemmalla toiminnallaan ja esiintymisellään alan johtavien
piirien keskuudessa. Jälkimmäinen on pitkä ja moniulotteinen prosessi, jolla
alan ”johto” presidenttiä myöten pyrkii varmistamaan henkilön sopivuuden alalle.
Niin kuin kaikissa muissakin organisaatioissa, johto pyrki varmistaman
rekrytoinnin onnistumisen. Yksi asia on
kuitenkin varmaa. Edetäkseen urallaan ulkoministeriön leivissä hänen on hankittava
puolueen jäsenkirja. Siinä onkin miettimistä Mikalle.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti