Tähtiä kuin Otavassa poikia on Jukolassa, laiskan pulskeita
jallia. Tähän suuntaan kirjoitti Aho Seitsemässä veljeksessä. Nyt meillä on yhdeksän pyrkimässä presidentiksi,
eikä jallia lainkaan vaan pätevän tuntuisia kansallisia. Mika Aaltola miekkailee
tasavertaisesti ammattiehdokkaiden joukossa ilman jäsenkirjaa ja
todennäköisesti ilman valituksi tulemistaan. Olisi mielenkiintoista päästä
Mikan ihon alle tunnusteltaman, mitä hän aikoo tehdä vaalien jälkeen. Pätevänä
keski-ikäisenä miehenä hänellä näyttää olevan maailma avoimena edessään.
Ulkoministeriö olisi hänelle varmaankin houkutteleva paikka uutena ja
haastavana työpaikkana, mutta hän itsekin tietää, ettei tämä ole mahdollista
ilman uraa ministeriössä. Vanhan kaavan mukaan ulkoministeriöllä on oma koulutusohjelma
lupaaville virkamiesaloittelijoille. Tällä testataan ensimmäiset askeleet
sopivuudesta alalle. Toinen epävirallinen testi on, millaisen käsityksen
ehdokas on herättänyt aikaisemmalla toiminnallaan ja esiintymisellään alan johtavien
piirien keskuudessa. Jälkimmäinen on pitkä ja moniulotteinen prosessi, jolla
alan ”johto” presidenttiä myöten pyrkii varmistamaan henkilön sopivuuden alalle.
Niin kuin kaikissa muissakin organisaatioissa, johto pyrki varmistaman
rekrytoinnin onnistumisen. Yksi asia on
kuitenkin varmaa. Edetäkseen urallaan ulkoministeriön leivissä hänen on hankittava
puolueen jäsenkirja. Siinä onkin miettimistä Mikalle.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti