Tämä postaus perustuu arki psykologiaan ja on täysin subjektiivinen. Kyse on Aleksander Stubbin eräästä vain luulotellusta persoonallisesta ominaisuudesta ja sen sopivuudesta presidentin viran hoitamiseen. Tunnetusti Stubb on avoin, rehellinen, suorasanainen, tietävä, korrekti ja kaikin puolin sopiva ja miellyttävän tuntuinen henkilö presidentiksi. Kaikki siis hyvin. Nyt tulee se subjektiivinen osuus. Näyttää, siis vain näyttää, sivullisesti asiaa seuranneelle, että jossain vaiheessa presidenttinä hän saattaa lausua jotain vaikkapa sivulauseessa sellaista, joka on Suomen presidentille moitittavaa ja Suomen etujen vastaista. Tätä vaikutelmaa vahvistaa Stubbin TV- esiintymisessä esiin tuleva luontevan puheen soljumisen puuttuminen eli puheen rytmi on ikään kuin käsijarru päällä puhumista.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti