Tämän  koin  itse  täytettyäni 12 vuotta , jolloin äitini alkoi minua  ilkeää poikaa kasvattaa työläispojaksi . Milloin tahansa housut piti laskea nilkkoihin, kun hän antoi takapuolelleni kyytä. Sitä sattui muutaman kerran viikossa. Tämä kosto isälle, joka jätti äidin. Kun kerran  sylkäisin hänen kasvoilleen ennen hivutuksen alkua, hän repiä paitani ja iski suksen sauvalla pitkin selkääni. Tämä ei jäänyt huomamatta voimistelun opettajaltani, joka otti tästä äidin jonkinlaiseen puhutteluun. Se ei auttanut, mutta se auttoi, kun selkäsauna oli taas edessä ja menin istumaan keinutuoliin kuin herra. Nousin ylös tuolista ja rusikoin lyöntivälineen pillan päreiksi. -Pieksäpä nyt. Hän meni kalman kalpeaksi ja meni hakemaan rakastaja-talonisäntä minua pieksämään. Tällä välin monen kuukauden painoharjoittelulla olin saanut poweria kroppaan niin, että kevyesti pystyin heittämään isännän ulos. Siihen loppuivat äidin teot ja minun sanat äidille.

Herää kysymys, miten suhtautua ministeriin, joka unohtaa vaalirahoituksensa suuruuden ja kuvittelee, että siitä pitää ilmoittaa vain kulutettu osa. Sitä voi verrata perinnön saajaan, joka ilmoitta perinnöstä verottajalle vain sen osuuden, jonka käyttää kulutukseen tai investointiin. Laiminlyönti voi johtua myös unohtamisesta, jolloin ehkä pitää petrata pitkäkestoista muistiaan. Mutta jos ministeritason henkilö unohtelee tällaisia asioista, joku voi epäillä hänen unohtelevan mm iltakouluun menemisen tai saapumisen tärkeään äänestykseen. Jos laiminlyönti johtuu kiireestä hoitaa näin vähäpätöinen asia, hänellä täytyy olla kriteerit jakaa ministerin ja samalla kansaedustajan tehtävät tärkeisiin ja osallistumista vaatimattomiin. Jos virhe johtuu yleisen elämän tavan suurpiiteisyydestä olla huolehtimatta pikku asioista, hänellä saattaa olla liian korkealentoinen tarkastelukulma triviaalein kansan asioihin.    Jos virhe johtuu silloin tällöin sattuvista hällä väliä olotilaista, hän o...

Pettri Orpon Kiinan vierailu sai alkuun ikävän sävyn, kun pääministerin kaunis pitkä aito pomppa liitetiin paikallisten kaivosmiesten asustukseen kuuluvaan kansalliseen kaivosasuukulttuuriin.   Sii Xi ei ollut asiasta moksiskaan, vaan välitti urkurian kielellä Orpolle tervehdyksen tulla Xoonoon ja mennä kaivoksen pojalle kuulostelemaan sitä varten pään ympärille asennutetulta antennilla, kuuluiko venäjänkielisiä komentosanoja.   Kirosanatkin kelpaavat, tässä jännittyneessä tilanteessa. Kaivoksen valtapyrkimyksiä selvittääkseen Sii Xi, oli varannut Orpolle erikoislaitteen, jolla pystyttään selviltäkään, mitä Perustussuomaiset oli sanonut hallitusohjelmasta loppusanoikseen.   -Niin kauan kuin boodeli on irti vailla puoluetta, me teemme töitä, että tuo boodeli kaatuu meidän puolue saappaisiimme. Saadessaan kuuntelu laitteen päänsä ympärille, mikä oli tavattoman vaikeaa ulsterin jäykän kauluksen muodostaessa  alituisen kuristusvaaran, mutta korkeimman ansiomerkin arvoi...

Ihmisten mieliä on pitkään askarruttanut hyvin yksinkertainen kysymys. Miten käy, jos maailman bruttokansatuote kasvaa joka vuosi neljä prosenttia? Sadan vuoden päästä tuotanto on kasvanut silloin 50-kertaiseksi ja kulutus samaan tahtiin. Kahden prosentin kasvulla 35 vuoden päästä tuotanto kaksinkertaistuisi. Mikäli kulusta ei vähennetä, väistämätön katastrofi on edessä. Ihmiskunnan kymmenien tuhansien vuosien mittapuussa on sama tekevää, tuleeko se 30 vaan 100 vuoden kuluttua. Uuden talouden kannattajat uskovat teknologian tarjoavan pelastusliivit kasvuhuumaan. Tämä ei vaikuta kovin pitävältä mielipiteeltä. Vaikka teknologian kehittyisikin millaiseksi taikavoimaksi tahansa, ihmisten ahneus ja finanssivoimat näyttävät muodostavan tappavan yhdistelmän kansantalouksien kaatamiseksi, tuloerojen ja pakolaisvirtojen yhä suuremmaksi kasvattajaksi valtioiden ja maanosien välillä. Tuhon estämiseksi tarvitaan globaaleja moraalisääntöjä., joiden kehittyminen näyttää kovin hitaalta. Tällainen poh...

Nuo mahtavat ideat, jotka pirskahtelevat aluksi siellä täällä johtavien virkamiesten päissä ja toiveikkaimpien kehittäjien mielikuvissa, ovat ict-ihmisten ajatusten huumetta. Kun idea on tarpeeksi jyllännyt suunnitteluhuoneiden ja kabinettien läpi, joku maineestaan piittaamaton jukertaa siitä muistion. Lopulta kehittämiskiihkeys laajenee kollektiiviseksi totuuden vaateeksi. Vuoden kuluttua on jo perustettu esiselvitysryhmä ja kuin siivillä täydellinen hanke on käynnissä takomassa meltoraudasta kultakimpaleita. Hanke on niin arvokas ja runsasta hyötyä yhteiskunnalle tuova, että ohjausryhmän pitää komentaa johtory hallitsemaan osahankkeita. Ulkopuolien konsultti on koko ajan selityksiä kaipaamatta pujotellut eri vaiheiden sokkeloissa. Lopulta voidaan laatia tarjouspyynnöt. Kun salaisesta tarjouspyynnöstä on käyty tarpeelliset salaiset keskustelut hankeen sisällä, kamreeri vielä tarkistaa paperit sen näköisenä, ettei hän tee mitään pelkästä huolimattomuudesta. Rajapinnat on määritelty, la...

Olin pudota tuolista saatuani hyvinvointialueen laskun. Laskun summa oli 630 euroa käsittäen kerran päivässä kahden lääkkeen antamisen läheiselleni. Toinen ”lääke” on kalkkitabletti ja toinen verenpaine lääke. Vuodessa pillerin tuojien laskuja kertyy maksettaviksi hänelle yhteensä 7200 euroa. Tilanne olisi jotenkin käsitettävissä, jos läheiseni olisi dementikko tai muutoin riittävästi vajaa toimiminen ja tarvitsisi enemmän hoitoa kuin pillerien antamisen. Käsitykseni mukaan hän on omatoiminen, muisti pelaa ja nousee ketterästi portaan ylös toiseen kerrokseen. Jos alue toisin päätä, olen itsekin tarpeellisen hyvässä kunnossa huolehtimassa lääkkeiden antamisesta hänelle.  Pahoin pelkään, että alueiden palvelujen hinnoittelussa laajemminkin alkaa näkyä hyvinvointialueiden monopoliasema.

Itse jouduin viettämään monivaiheisen ja -käänteisen lapsuuden. Synnyin sota-aikana. Se ei olut mitä tahansa aikaa, vaan alle kymmen vuotiaana näin ja koin, miten rankasti sota muutti asuinpaikkani tunnelmaa kärsimyksiin asti. Isäni jouti suoraan asepalveluksesta talvisotaan ja jatkoi sotimistaan Lapin sodassa vuoteen 1945 kesään asti. Sodan päätyttyä hän meni suoraan Helsinkiin minulle tuntemattomaksi jääviin tehtäviin. Myöhemmin sain tietää, että ainakin hän työskenteli Valtiollisessa poliisissa. Tutustui isää vasta 60-luvulla. Varhaislapsuuteni vietin isäni kotitalossa, joka oli suhteellisen varakas.   Kiitos siitä isoisäni Kallen ja isän äidin Hiljan30-vuotista Amerikan tienistejä. Näillä he rahoittivat maatilansa Pennalan. Minä asuin Pennalassa 10-vutiaaksi asti, kunnes vanhempani virallisesti erottua joudin asumaan äidin kotitalossa Harmaalassa. Siellä 10-vutiaan mielestä vallitsi synkkä ja harmaa vaiteliaisuus äidin kolmen veljen viljellessä Harmaalan talon maita elannon...