Nyt tämä henkilö on maailman mahtavin mies ei sen takia, että hän olisi teollaan ansainnut tämän kunniamaininnan, vaan sen takia, että hän on maailman voimakkaimman maan johtaja, maan, jolla on maailman voimakkain armeija. Tämä miehen jo lapsuusajata tunteneet ovat todenneet, ettei ollut niin pientä leivän palaa, josta ei olisi vaatinut puolet itselleen, ei ollut pientä maa-alaa, johon ei olisi vaatinut rakennuslupaa, ei olut…….   Häntä hyvin läheltä päässeet seuraajat ovat kertoneet tämän miehen pitävän povitaskussaan lappusta, johon on kirjoitettu:  ”Totuudella ei ole minulle merkitystä. Minun ihailun tarpeellani ei ole rajoja, joten minä kaunistelen tekojani ja parantelen saavutuksiani. Tätä toteutan useimmiten jatkuvana pienimuotisena liioitteluna tai patologisena valehteluna. Julkisivultani olen hurmaava, rakastettava ja lämmin ihminen. Hurmiota ja lipevyyttä kestää yleensä niin kauan kuin illuusion ylläpitäminen hyödyttää minua itsenäni ja minun kulloinen lähipiiri...

Kun oli nuori, sain kädestä pitäen nähdä läheltä vilauksen suomalaisten tanssimisen täyskiellon varjoissa ja vainoissa. Kokemukseeni oli kaksi syytä. Ensimmäinen oli isovanhempieni Amerikasta Hiski Salomaan, Väinö Solan ja hanuristi Viola Turpeisen kumppaneiden viinilevyt. Niitä oli toista sataa kappaletta. Toinen oli His Masters Voice gramofoni, jota soittelin alle kymmenvuotiaana ”yötä päivää” niin, että Lännen Lokari raikui jo unissani. Aivan saatumalta jouduin keskelle nurkkatanssien kieltämistä, ja portinvartijaksi sen sallimiseen. Aikamoinen vastuu 10-vuotiaale. Kaikki alkoi, että Pennapuhdossa (tarkoittaa ison talon ympärille muodostunutta taloryhmää) oli tanssimiseen soveltuva riihi ja jo mainittu grammari. Minut oli jo viety nukkumaan vintille, kun hieman hutikassa ollut renki herätti minut ja kysyi, saako grammaria viedä riiheen. Aivan hullu kysymys 10.vuotialle.  Unen pöpperössä vain tokaisin, että viekää kone, vaikka huussin taakse. Noin 11 aikoihin alkoi riihestä kuu...

Täytyy enemmän kuin ihmetellä, miten pääministeri Orpo on pihalla kuin entinen renki heinänteosta sateella. Ei pitäisi mennä tonkimaan naapurin heiniä, kun omatkin on vielä seipäillä. Eli minisetri Rydman toimivaltaan yksiselitteisesti kuuluu päättää yhdistysten avustusten kohdentamisesta. Yhdistyksiä on yli 10000. Orpohan on luvannut palata asiaan juhannuksen jälkeen. Jos Rydman ei taivu, kuten siltä näyttää, Orpon nieltävä tappionsa, sillä ei pääministeri voi alkaa sähläämään kymmenien tuhansien yhdistysten kimpussa.     Yksi taustalla vaikuttava tekijä on, että yhdistyksistä osa limittyy politiiseen toimintaan ajaen jonkin yhteiskunnallisen aatteen tai toiminnan etuja. Asia on vain yksinkertaiseksi niin pääministeri Orpo, että ministeri Rydmanin toimivaltaan kuuluu päättää yhdistysten valonavuista eikä siihen pysty vaikuttamaan mitään Opon uhkaama hallituksen väliintulo.

Länsimaisten keskeisten yhteiskuntapolitiikkoja seuraavien ja aihetta tutkivien asiantuntijoiden ajatuksissa on välähdellyt nykyisen maailmanjärjestyksen korvautuminen suurella indoeurooppalaisilla valtiokoalitiolla, lisähöysteenä muutama kehittynet afrikkalainen valtio. Tässä keskeisiä valtiota olisivat Intia, Pakistan, Bangladesh, Nepal ja Sri Lanka ja Senegal. Väestön ja arvomineraalinen runsastumien tarjoaa tällaiselle ajatuskuviolle jonkinlaista pohjaa, jopa reaisuutta. Mutta toisenlainen realismi sanoo, ettei tule mitään, sillä kyseiset maat ovat ristiin rastiin toistensa vihollisia ja parhaimmassa tapauksessa kilpailijoita. Kun otetaan huomioon vielä nykyisen maailman järjestyksen koossa pitävä liima kristinusko, kilpailevan maailmanjärjestyksen syntyminen on utopiaa. Mikään ei kuitenkaan estä lujittamasta ja tiivistämistä Intian valtameren reunavaltioiden     kauppakumppanuutta.

Ihmisen tietoisuutta ja karaktääriä pohtineet tiedemiehet ovat tulleet muiden muassa siihen tulokseen, että ihmislapsi ja yleensä nuori ihminen on hyvin vastaanottavainen ja kyvykäs ottamaan ja tulkitsemaan ympäristöstä heijastelevia ja tulevia signaaleja omaksi parhaakseen ja tekemään johtopäätöksiä jo hyvin varhaisessa vaiheessa omaksi tai yhteisönsä eduksi, ja kääntöpuolena karttamaan tilanteita, jotka voivat johtaa hänen elämänsä tilanteen huonontumiseen. Tällainen reagointi tai reagoimatta jättäminen on paljon suurempi kysymys, kuin tekoälyn suoltamat algoritmiset ulostulot. Tästä seuraa, että epäkuranttiin seuraan joutunut tai pakotettu nuori pyrkii luovimaan esimurrosiän aivokapasiteetillaan ikävät tilanteet läpi ja parhaimmassa tapauksessa käytettävissä olevalla tiedoillaan ja taidoillaan minimoimaan turhat ulkopuoliset kontaktit.   Se voi johtaa eristäytymiseen, mutta se voi olla parempi vaihtoehto, kuin yrittää pyristetyllä olla mukana epämukavassa tai jopa vihamielisessä...

Joskus näkee jo henkilön esiintymisestä päältä' päin ensisilmäyksellä, kenestä on ainesta johtotehtäviin. Tällainen henkilö on kuin kotonaan TV- haastatteluissa aivan, kuin entinen haastemies rästiverojen keräämisessä, jossa isäntä kiireen vilkkaa hakee peräkamarista vaadittavan rahatukun.   Hän on asiallisen kohtelias ja pelkistetyn hurmaava, päämäärätietoinen ja osa pukea vaatimuksensa pehmeisiin käreisiin, joista sivullinen ei edes huomaa, että on visasta hyväksyä, mitä tämä superhenkilö sanoo ja tahtoo. Kaikesta tästä huolimatta hän loihtii ympärilleen enemmän tai vähemmän hurmaavan ilmapiiriin, mitä hänen kehonkielensä tukee sulavilla maneereilla saaden vastapuolen laskemaan vastuksensa minimiin. Nämä ajatukset tulivat mieleeni kuunnellessani tulevan sosiaaliministeri Karoliina Partasen ensiesiintymistä TV-haastattelussa. Jos olisin Orpon tilanteessa, varautuisin puolustamaan pontevasti nykyistä asemaani. Voi olla liikaa vaadittu. Voin olla myös väärässä, sillä merkit viitta...

Lääketiede keksii uusia sairauksia - suruunko lääke? Sairauden määrittely on enemmän kultturipoliittinen kysymys kuin terveyspoliittinen ongelma. Me länsimaiset ihmiset uskomme lääkkeisiin, mikä on useimmiten oikein. Mutta usein liikutaan rajamailla, jossa joutuu miettimmään, onko kyse sairaidesta vai normaali-ilmiöstä. Olen saanut pyytämättä lääkäriltä lääkettä tukan lähtemiseen. Olen kuitenkin melkein kalju  ja kaljummaksi tulen. Lihaskatoon eli sarkopeniaan on kohta tulossa lääke, vaikka kyse on pelkästä vanhentumisen tuomasta vitsauksesta. Virtsaamisen suihkun kaaren pieneminen on mainosten mukaan paha sairaus. Erektiohäiriöön  olemassa oleva lääke on rutiinia. Kohta masennus ei riitä, vaan kehitellään lääkettä suruun. Lihavuus on siinä ja siinä, onko se sairaus vai elämäntapakysymys. Silmien kuivaminen on jo selvä sairaus, johon on omat tippansa. Lääketiede on sitä metkaa, että se usein  itse keksii taudit ja niihin lääkkeet. Se on  samankaltaista, jos  aut...