Syy tähän ei
ollut toimittaja Annika Damströmin, päinvastoin hän joutui vetämään istunnon
yllättäen yksin toisen vetäjän sairastuttua. EU:n tukipakettia puolusteltiin ja moitittiin riippuen,
minkä puolueen edustajasta oli kyse. Kodinhoidontuki koki saman kohtalon Juha
Vainoina sanoin: ”Ei oo virka mulla enää tumma puna peittää nenää”. Työllisyys,
työpaikat, työttömyyspäiväraha, maahanmuutto, velanmaksu, verokeplottelu kirjekuorilla,
jne saivat tasaiseen tahtiin kiitosta ja tappouhkauksia. Pakollinen toinen aste
se erityistuomion. Orpo jankutti, että vain työllisyyden nostamien 75
prosenttiin voi pelastaa meidät.
On kummallista,
että kaikkien eilisten kaltaisten istuntojen sanoma pelkistyy: tarina on sama,
päivä on eri.
Eikö voitaisi
alkaa vakavasti keskustella siltä aksioomalta, että yhteiskuntamme on suuri
tuotantolaitos lasten syntymisineen, mikä valmista kilpailukykyisä ulkomaankaupaksi
meneviä tuotteita ja palveluja, ja näin saatavilla varoilla kustannetaan
hyvinvointimme koko maassa. Siihen tarvitaan hyvää koulutusta ja sen avulla
syntyviä asiantuntijoita laidasta laitaan, innovaatioita, patentteja, tehokasta
tuotantoteknologiaa, toimivaa tehokasta julkista sektoria sekä turvallista vakaata
ja demokraattista valtiota.
Kaiken ydin
on, että Suomessa on tarpeeksi yrityksiä tuottamaan kaupaksi menevät ja
kilpailukykyisiä tuotteita ja yrityksillä kyky hyödyntää maamme raaka-aine lähteitä
sekä julkinen valta, joka luo tähän tarvittavan infrastruktuurin. Eihän tämä
paljon ole vaadittu.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti