Syy tähän ei
ollut toimittaja Annika Damströmin, päinvastoin hän joutui vetämään istunnon
yllättäen yksin toisen vetäjän sairastuttua. EU:n tukipakettia puolusteltiin ja moitittiin riippuen,
minkä puolueen edustajasta oli kyse. Kodinhoidontuki koki saman kohtalon Juha
Vainoina sanoin: ”Ei oo virka mulla enää tumma puna peittää nenää”. Työllisyys,
työpaikat, työttömyyspäiväraha, maahanmuutto, velanmaksu, verokeplottelu kirjekuorilla,
jne saivat tasaiseen tahtiin kiitosta ja tappouhkauksia. Pakollinen toinen aste
se erityistuomion. Orpo jankutti, että vain työllisyyden nostamien 75
prosenttiin voi pelastaa meidät.
On kummallista,
että kaikkien eilisten kaltaisten istuntojen sanoma pelkistyy: tarina on sama,
päivä on eri.
Eikö voitaisi
alkaa vakavasti keskustella siltä aksioomalta, että yhteiskuntamme on suuri
tuotantolaitos lasten syntymisineen, mikä valmista kilpailukykyisä ulkomaankaupaksi
meneviä tuotteita ja palveluja, ja näin saatavilla varoilla kustannetaan
hyvinvointimme koko maassa. Siihen tarvitaan hyvää koulutusta ja sen avulla
syntyviä asiantuntijoita laidasta laitaan, innovaatioita, patentteja, tehokasta
tuotantoteknologiaa, toimivaa tehokasta julkista sektoria sekä turvallista vakaata
ja demokraattista valtiota.
Kaiken ydin
on, että Suomessa on tarpeeksi yrityksiä tuottamaan kaupaksi menevät ja
kilpailukykyisiä tuotteita ja yrityksillä kyky hyödyntää maamme raaka-aine lähteitä
sekä julkinen valta, joka luo tähän tarvittavan infrastruktuurin. Eihän tämä
paljon ole vaadittu.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti