Suomen
poliittinen kenttä kavahti ja kansa huokasi kuullessaan mielipidemittauksesta
Marinin olevan suosituin ehdokas Suomen seuraavaksi presidentiksi. Ensimmäisinä
reaktioina kansalaisilla voi olla, kuinka nuori ja kokematon hän on. Saattaa joku
hönkäistä, että on myös nätti, mitä ilmaisua tässä tulevassa mittelössä ei sovi
käyttää argumenttina puolesta eikä vastaan.
Tunnettua on,
että kokemattomuus tietenkin korjautuu ei iän mukana köllöttelemällä vaan uusien
haasteiden nujertamisella. Marinin valtteja ovat virheiden myöntäminen ja
ulosanti sekä pistävän kirkas argumentointi, joka parhaimmillaan on kuin looginen
todistuslause aasta exän ratkaisuun. Ehkä suurin valtti toiseen pääehdokkaaseen
Olli Rehnin verrattuna on selkeä ja johdonmukainen retorisesti vetävä ad-hoc typpinen
selonteko, miten jonkin asian tila on ja miten ja millä keinoilla siinä tulisi toimia.
Tosiasia on,
että nuoriso on ottanut sosiaalisen median kautta itselleen poliittista valtaa,
joka on aiemmin laskettu kuuluvan vanhemmalle ja kokeneemmalle sukupolvelle.
Tämä sataa Marinin laariin.
Marinin
ongelma kuningasteillä on Heinäluoman aikoinaan puolelleen jyräämä ay-siipi ja miehen
EU-parlamentaarikon ura. Tässä jyräämisessä ei sovi unohtaa katkeraa Rinnettä
ja Urpilaista.
Jos Rehn ja Heinäluoma
seisoisivat samassa mustavalkokuvassa, edellisen jalkapalloharrastus ja
jälkimmäisen ay-pomon profiili eivät hämää nuoria äänestämään kummankaan
sankaria.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti