Jos kokee olevan porukkaa, joka ymmärtää mitä elämä on, ei lainaa rahaa kenellekään tuttavalleen kuin ääritapauksissa. Sen takaisin saaminen on yhtä turhauttavaa, kuin tölkin potkimien soratiellä eteen päin. Matka jatkuu ja mutta mitään ei tapahdu. Jos kadulla sattumalta tapaa velallisensa, hän kyllä jo kaukaa morjestaa ystävyyttä lujittamalla eleellä, jos hän on havainnut olevan liian myöhästä livistää näkyvistä näyttämättä karkurilta.
Mojovan
tervehdyksen jälkeen velallinen parhaassa tapauksessa ensimmäisenä pahoittelee
velan maksamisen unohtamista ja lupaa tietenkin maksaa sen pois ensiviikolla siirtyen
keskustelemaan sujuvasti muista asioista. Jos velkoja huomauttaa, että velallinen
on jo useaan kertaan luvannut maksa, tämä huomauttaa luulleensa edellistä
kertaa vain yleiseksi keskusteluksi. Jos velkoja oikein äytyy velan karhuamisessaan,
velallisparka siunailee, että sinullahan suuri talo ja paljon pihaa, silloin peli
on tällöin jo menetetty.
Kommentit
Lähetä kommentti