Toivottavasti
ruipelo ei valehdellut. Tämä yksittäisen kuvitteellinen keskustelu kuvaa ihmiskehon
nykyihanteita. Vanha horisija sanoisi, että ennen oli toisin. Ei miehet rautaa
olleet, mutta he olivat toisenlaisia. Vanhat sotajermut saunassa näyttelivät
vammojaan ja sirpaleiden rumiksi repimä haavoja, joiden jäljiltä rautaa oli
milloin keuhkoissa, kaulassa ja peräaukon seudulla. Eli on jonkin verran perää hokemassa,
että ennen miehet olivat rautaa jne. Lihakset olivat mitä olivat, mutta valtion
antamia pientilamaita raivatessa luun päälle oli kummasti alkanut kertyä
lihasmassa. Se oli hevosen ja vaimon lisäksi ainoa talon tosi tarpeellinen energiapankki.
Nyt tätä
lihasmassaa pumpataan saleilla puntit punaisina, missä penkki ennätys on naisen
ja miehen mitta. Näin saadun lihasvoiman
energian tuotto koestetaan kruisailuauton ratissa ja illan pimetessä diskojen
jumputuksessa. Hiki virtaa ja yläruumis kiiltää. Aamun tunneilla on vielä voimaa
huutaa kuulle.
Näin voi
puhua mies, joka voimat ja nopeudet aikoinaan punnittiin kuulan työnnön ja moukarinheiton
ennätyksinä lähes ainoan voimaharjoituksen muodostaessa oman kehon painon
käyttö vastavoimana. Jos yhdellä jalalla hyppii 200 kerta per jalka per päivä
niin korkealle kuin pääsee, voi olla varma, että se kehittää jonkin verran
jalkojen, selän ja vatsan lihaksia. Huono puoli asiassa oli, että se jo silloin
näytti ulkopuolisten silmissä naurettavalta. Nythän lankuttajat hommaisivat
tällaisen miehen mielisairaalaan.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti