Maailman ilmiöillä on monta tasoa aivan, kuin Hammurabilla enkeleitä petikavereina. Tässä ei kannata puuttuu näkymättömien sfäärein heiloihin, koska ne eivät täytä someihmisen esillä olon tarvetta. Tämä tarve kasvaa, kuin naapurin kesäinen ruispelto kukoista ojanvarsillaan kauniit kielot ja leinikit. Se mikä saa ihmisen yksinäiselle maailman etsimismatkalle, tinttaa perusduunnissa jumputtavan jampan takaisin rasvamonttuun jakoavaimen varteen miettimään seuraava mutteria. Sitä työtä ei tehdä suurella tunteella, vaan piilossa montussa. Suuret tunteet säästetään heilumaan vain jalkojen välissä kohti viikonlopun suurta tummaa tuntematonta. Kun oma napa ei nouse kohinan pinnan yläpuolelle, kaikupohjaa on laajennettava brodcastiin, airbiihin, somewhatiin, newjobiin, airbotiin ja vaarallisimpaan paimenpoikaan. Virtsatessaan siihen, se jysäyttää jalkojen välissä, kuin huono mikään yhdyntä tyrmäten kaikki ponnistelut päivän pinnan esille nousemiseksi. Kaikkien vaarallisimpia hahmoja ovat pohjakerroksien kaiveskelijat. Löydöillään ne saattavat löydä lyttyyn isoisäketjun viimeisen honkkelin tonkimaan, löytyykö mudasta vielä alempiarvoisempaa. Jos ei löydy, tyyppi etsii sinne pahnojen perille haudattavaksi rotan raadon. Tyyppi huokaisee, sukuselvitys on valmis.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti