Toista kymmentä käytyä presidenttivaalikeskustelua on antanut
niiden seuraajille hyvää pohjatietoa EU:sta, sen toimintamekanismeista sekä
kehittämislinjaukista, kunhan muista harrastaa lähdekritiikkiä. Joka
tapauksessa keskustelujen perusteella katselija saa aineksia muodosta omat
käsityksensä, mitä EU:ta vaivaa ja millaisiin haasteeseen se joutuu vastaamaan
ja miten se tämä tekee.
Päällimmäinen ja tärkein havainto ehdokkaista on, että Suomi on sitoutunut EU:n ja maamme saa moniulotteista joskin myös merkitykseltään vaihtelevaa tukea EU:lta ja EU:sta. Tämä tuki ei tule passiivisella mukana ololla, vaan aktiivisella toimimisella eri pöydissä. Maan hallitus ei kyllä nyt kauttaaltaan näin toimi, vaan on tarkkailijan roolissa. Tämä johtuu pitkälle Suomen EU-ministerin lausunnosta, että Suomen pitää pyrkiä eroamaan EU:sta hallituskauden jälkeen.
Maahaanmuutto on suuri ja ajankohtainen haaste, jota vaikeuttaa lisää Afrikan maiden nuoren työikäisen väestön määrän nopea kasvu. Kun maanosan nuoret eivät pääse kuin vain Välimeren reittiä Eurooppaan, niin ongelmat kasaantuvat lähinnä Italiaan ja Espanjan. Ehdokkaiden valtaosa oli sitä mieltä, että EU:n on itse turvattava koko sisärajansa eikä maa kerallaan omaansa. Tämä on oikea linjaus, kun siihen vielä lisätään vastaanottokeskustoiminnan tehostaminen lähtömaissa tai EU:n rajoilla.
Turvallisuuspolitiikasta (tupo) ehdokkaat tarjosivat mitä erilaisimpia variaatioita osan ollessa pelkkiä tarinoita. Tosiasiaksi jäi, ettei Natoon kuulumattomilla EU-mailla ole mitään muuta taetta turvallisuudestaan kuin oma puolustuskyky. Niinistö ja Vanhanen ja osin Haavisto korostivat kyllä monimuotoisten ja monitasoisten yhteistyökonseptien (Ruotsi ja USA) suurta merkitystä Suomen puolustamiselle. Niinistön esiin nostama EU:n yhteinen puolustusjärjestelmä jäi hataralle pohjalle. Maalikokin käsittää, että EU:n kuuluvat Nato-maat eivät ole innokkaita luomaan Natonsa rinnalle ylimääräisiä konstellaatioita. Epävarmuutta vielä lisää se. että kukaan ei näytä tietävän, kuinka syvällisesti USA on sitoutunut Nato-joukoillaan puolustamaan Baltian maita. Näyttä siltä, että Suomi omaa sittenkin Baltian maista ja Pohjoismaista parhaat mahdollisuudet puolustaa rajojaan ainakin silloin, kun n. 20 miljardin kalustohankinnat on tehty. Politiikan toimittaja Lauri Nurmi Aamulehdestä A-studiossa 24.1 esitti varmana tietona, että USA:n ministeri Mattis olisi antanut Ruotsille USA:n turvatakuut. Niinistön tulee ottaa asia esille viimeisessä vallikeskustelussa Yle TV 1:ssä 25.1.
Nato kysymyksessä ehdokkaiden enemmistö näyttää turvautuvan rationaalisen päätöksen tekoon. Tässä vaiheessa Nato kysymyksessä ei voi muuta toimintatapaa, kuin varautua jatkuvasti päivitettävällä tietopohjalla erilaisiin vaihtoehtoihin. Se on huomattavasti vaativampi tehtävä kuin tämän lakoninen toteaminen. Tiedon lisäksi pitää olla ajan tasalla olevien verkottumisien tarjoamat monen tasoiset ja monen suuntaiset kontaktit.
EU:n talous- ja finanssipolitiikka ei luonnollisestikaan ollut agendojen keskiössä, koska aihe kuuluu enimmiltä osin hallitukselle. Se on kuitenkin murroksessa jo senkin takia, että Saksan hallitusneuvottelut ovat pahasti kesken, hyvä jos ennen kesää on valmis. Hallitus vaatii markkinakurin lisäämistä ja velkojen yhteisvastuuta lisäävien päätösten välttämistä. Sipilän mukaan vakausmekanismi tulisi muuttaa eurooppalaiseksi valuuttarahastoksi. Sipilä totesi edelleen 13.10. eduskunnassa, että markkinakurin euro on se meidän iso linja. Hallituksen mukaan Suomen ei ole tarvetta perustaa euroalueelle uusia makrotaloudellisia vakautusjärjestelyitä suhdanteiden tasaamiseksi, kuten yhteiseurooppalaista työttömyysvakuutusta tai "pahan päivän rahastoa". Ehdokkaista Väyrynen oli jyrkimmin euroaluetta vastaan.
Suomen oman talouden kehityksestä talousneuvoston arviointiraportti (https://demokraatti.fi/talouspolitiikan-arviointineuvosto-finanssipolitiikka-on-tilanteeseen-nahden-liian-kevytta/) antaa synkän kuvan. Suhdannekorjattu kestävyysvaje on 1,5 prosenttia btk:sta, mikä voi aiheuttaa sisäisiä levottomuuksia, koska hallitus ei voi pitää lupauksiaan kansalisille (Jukka Pekkarinen Yle TV 1 24.1). Ahdinkoa lisäävät asevoimien n 20 miljardin euron aseinvestoinnit ja pandoran lippaan avaaminen sotessa. Tällöin asian alkaa kiinnosta myös tulevaa presidenttiä.
Arvot sen sijaan kuuluvat presidenttipeliin. Se sai ehdokkailta melko persoonallisia tulkintoja. Useimmat ehdokkaat tyytyivät vain luettelemaan heille tärkeitä arvoja kuten tasa-arvo, isänmallisuus, ilmastomuutoksen torjunta, oikeudenmukaisuus, ihmisarvon kunnioittaminen. Alkukierroksilla Niinistö alleviivaten kummasteli, mistä löytyy henkilö, joka on arvojohtaja. Hän ei hän ainakaan. Niinistö voisi johdatella keskustelua hyvistä arvoista, muttei olla arvojohtaja. Asian ei pitäisi olla näin vaikeaa. Arvojohtaja johtaa niin, että hän työssään noudattaa ainakin muutamaa arvoa, joita itse kunkin kannattaa pyrkiä noudattamaan, vaikka vain yhtä. On selvää, ettei arvoja ja arvoilla voi johtaa.
Yksinkertaisimmillaan arvojohtaja noudattaa työelämässä hyviksi koettuja peli- ja käytössääntöjä ja elämässä kannustaa jatkuvasti itseään olla rikkomatta yleisiä moraalisääntöjä. Silloin kun yrityksellä, organisaatiolla tai työyhteisöllä menee hyvin, sillä automaattisesti toimitaan hyväksi koettujen pelisääntöjen mukaan. Valtakunnansyytäjän viraston päällikkö ei noudattanut pelisääntöjä ja joutui erotetuksi.
Päällimmäinen ja tärkein havainto ehdokkaista on, että Suomi on sitoutunut EU:n ja maamme saa moniulotteista joskin myös merkitykseltään vaihtelevaa tukea EU:lta ja EU:sta. Tämä tuki ei tule passiivisella mukana ololla, vaan aktiivisella toimimisella eri pöydissä. Maan hallitus ei kyllä nyt kauttaaltaan näin toimi, vaan on tarkkailijan roolissa. Tämä johtuu pitkälle Suomen EU-ministerin lausunnosta, että Suomen pitää pyrkiä eroamaan EU:sta hallituskauden jälkeen.
Maahaanmuutto on suuri ja ajankohtainen haaste, jota vaikeuttaa lisää Afrikan maiden nuoren työikäisen väestön määrän nopea kasvu. Kun maanosan nuoret eivät pääse kuin vain Välimeren reittiä Eurooppaan, niin ongelmat kasaantuvat lähinnä Italiaan ja Espanjan. Ehdokkaiden valtaosa oli sitä mieltä, että EU:n on itse turvattava koko sisärajansa eikä maa kerallaan omaansa. Tämä on oikea linjaus, kun siihen vielä lisätään vastaanottokeskustoiminnan tehostaminen lähtömaissa tai EU:n rajoilla.
Turvallisuuspolitiikasta (tupo) ehdokkaat tarjosivat mitä erilaisimpia variaatioita osan ollessa pelkkiä tarinoita. Tosiasiaksi jäi, ettei Natoon kuulumattomilla EU-mailla ole mitään muuta taetta turvallisuudestaan kuin oma puolustuskyky. Niinistö ja Vanhanen ja osin Haavisto korostivat kyllä monimuotoisten ja monitasoisten yhteistyökonseptien (Ruotsi ja USA) suurta merkitystä Suomen puolustamiselle. Niinistön esiin nostama EU:n yhteinen puolustusjärjestelmä jäi hataralle pohjalle. Maalikokin käsittää, että EU:n kuuluvat Nato-maat eivät ole innokkaita luomaan Natonsa rinnalle ylimääräisiä konstellaatioita. Epävarmuutta vielä lisää se. että kukaan ei näytä tietävän, kuinka syvällisesti USA on sitoutunut Nato-joukoillaan puolustamaan Baltian maita. Näyttä siltä, että Suomi omaa sittenkin Baltian maista ja Pohjoismaista parhaat mahdollisuudet puolustaa rajojaan ainakin silloin, kun n. 20 miljardin kalustohankinnat on tehty. Politiikan toimittaja Lauri Nurmi Aamulehdestä A-studiossa 24.1 esitti varmana tietona, että USA:n ministeri Mattis olisi antanut Ruotsille USA:n turvatakuut. Niinistön tulee ottaa asia esille viimeisessä vallikeskustelussa Yle TV 1:ssä 25.1.
Nato kysymyksessä ehdokkaiden enemmistö näyttää turvautuvan rationaalisen päätöksen tekoon. Tässä vaiheessa Nato kysymyksessä ei voi muuta toimintatapaa, kuin varautua jatkuvasti päivitettävällä tietopohjalla erilaisiin vaihtoehtoihin. Se on huomattavasti vaativampi tehtävä kuin tämän lakoninen toteaminen. Tiedon lisäksi pitää olla ajan tasalla olevien verkottumisien tarjoamat monen tasoiset ja monen suuntaiset kontaktit.
EU:n talous- ja finanssipolitiikka ei luonnollisestikaan ollut agendojen keskiössä, koska aihe kuuluu enimmiltä osin hallitukselle. Se on kuitenkin murroksessa jo senkin takia, että Saksan hallitusneuvottelut ovat pahasti kesken, hyvä jos ennen kesää on valmis. Hallitus vaatii markkinakurin lisäämistä ja velkojen yhteisvastuuta lisäävien päätösten välttämistä. Sipilän mukaan vakausmekanismi tulisi muuttaa eurooppalaiseksi valuuttarahastoksi. Sipilä totesi edelleen 13.10. eduskunnassa, että markkinakurin euro on se meidän iso linja. Hallituksen mukaan Suomen ei ole tarvetta perustaa euroalueelle uusia makrotaloudellisia vakautusjärjestelyitä suhdanteiden tasaamiseksi, kuten yhteiseurooppalaista työttömyysvakuutusta tai "pahan päivän rahastoa". Ehdokkaista Väyrynen oli jyrkimmin euroaluetta vastaan.
Suomen oman talouden kehityksestä talousneuvoston arviointiraportti (https://demokraatti.fi/talouspolitiikan-arviointineuvosto-finanssipolitiikka-on-tilanteeseen-nahden-liian-kevytta/) antaa synkän kuvan. Suhdannekorjattu kestävyysvaje on 1,5 prosenttia btk:sta, mikä voi aiheuttaa sisäisiä levottomuuksia, koska hallitus ei voi pitää lupauksiaan kansalisille (Jukka Pekkarinen Yle TV 1 24.1). Ahdinkoa lisäävät asevoimien n 20 miljardin euron aseinvestoinnit ja pandoran lippaan avaaminen sotessa. Tällöin asian alkaa kiinnosta myös tulevaa presidenttiä.
Arvot sen sijaan kuuluvat presidenttipeliin. Se sai ehdokkailta melko persoonallisia tulkintoja. Useimmat ehdokkaat tyytyivät vain luettelemaan heille tärkeitä arvoja kuten tasa-arvo, isänmallisuus, ilmastomuutoksen torjunta, oikeudenmukaisuus, ihmisarvon kunnioittaminen. Alkukierroksilla Niinistö alleviivaten kummasteli, mistä löytyy henkilö, joka on arvojohtaja. Hän ei hän ainakaan. Niinistö voisi johdatella keskustelua hyvistä arvoista, muttei olla arvojohtaja. Asian ei pitäisi olla näin vaikeaa. Arvojohtaja johtaa niin, että hän työssään noudattaa ainakin muutamaa arvoa, joita itse kunkin kannattaa pyrkiä noudattamaan, vaikka vain yhtä. On selvää, ettei arvoja ja arvoilla voi johtaa.
Yksinkertaisimmillaan arvojohtaja noudattaa työelämässä hyviksi koettuja peli- ja käytössääntöjä ja elämässä kannustaa jatkuvasti itseään olla rikkomatta yleisiä moraalisääntöjä. Silloin kun yrityksellä, organisaatiolla tai työyhteisöllä menee hyvin, sillä automaattisesti toimitaan hyväksi koettujen pelisääntöjen mukaan. Valtakunnansyytäjän viraston päällikkö ei noudattanut pelisääntöjä ja joutui erotetuksi.
presidenttiehdokas, turvallisuuspolitiikka, maahanmuutto, talouspolitiikka,
finanssipolitiikka,
Kommentit
Lähetä kommentti