Hyvä johtaminen on aina kansallista. Kansallinen johtaminen on
aina huonoa.
Alun perin sanonnan ydin koski erästä taidesuunata. Joka
tapauksesta johtaminen on tullut kuuluisaksi massiivisesta määrästä oppikirjoistaan
siinä määrin, ettei siitä voi kirjoittaa enää juuri mitään loukkaamatta jonkun tekijäoikeuksia.
Uskalias yrityskirjailija Raimo Pitkänen on kuitenkin
kirjotanut päivän HS:ssä hyvän jutun aiheesta epäillen, onko päätöksen teko
johtamista. Hyvin aiheellinen epäilys. Päätöksenteko erottaa johtamisen menestyvästä
johtamisesta yhtä hyvin kuin ruuti ja kompassi erottavat keskiajan uudesta
ajasta.
Otetaanpa kantaa tekijäoikeuksia pelkäämättä.
Johtaminen on sellaisten päätösten tekemistä, joita kannattaa
toteuttaa. Johtaminen muuttuu nyt paljon vaikeammaksi, sillä se vaatii tietoa,
taitoja, järjestelmiä ja ihmissuhdetaitoja.
Hiljattain Uuden Suomen verkkosivuilla epäiltiin suomalaisjohtajien
kykyjä johtaa. Linus Jonkmanin tuore kirja ”Introvertit - työpaikkojen hiljainen
vallankumous” tuo lisää epäilyjä suomalaisten johtamisongelmiin.
Introvertti saattaa kaivaa voimia vain oman päänsä sisästä
kääntäen selkänsä markkinavoimien piiritykselle. Tällainen johtaminen nyt lamassa
ja pelkotiloissa voi helposti kärjistyä kriiseissä vain yksien miesten operaatioiksi
ja siivouspartioiksi.
On vaikeaa päästä selville, millaisia hallitussuunnitelmia
puolueet nyt hautovat. Se on kuitenkin selvää, että hallitusta ei saa muodostaa
vain sen päätöksentekokyvyn perusteella. Perustellut näkemykset kansakunnan ja maan
tilan kohottamiseksi ovat tässä kullan arvoisia.
Kommentit
Lähetä kommentti