Putinin siirtyessä sota-alueiden
pommittamisesta mielestään nerokkaampaan keinoon siviilikohteiden murjomiseen,
hän samalla muovaa omaa kohtaoloaan eläkläisdatšalla asumisesta pelokkaan pakolaissiirtolaisen
värisevään haamun värjöttelyyn. Ei edes pääsihteeri Nikita Hrustsov, joka
Stalingradin sotakomisarina ammututti kymmeniä tuhansia puolueen mukaan laiskasti
sotineita arojen miehiä, ei menettänyt päätään 1950-luvun puhdistuksissa. Nyt
on toisin.
Vaikka ajat erilaiset, samat rahan ja
vallanhimon riivaamat iänikuiset voimat ajavat polotrikit ja heidän
satraappinsa pettävien bisneskilpien alle suojaan. Vaikka sota käydään vanhoin
menetelmin raukkamaisella tykistöllä ja pelonsekaisilla panssareilla, modernin sodan
kuva ja otokset näkyvät päivittäisillä näyttöruuduilla yötä päivää. Näiden vaikutukset
tavalliseen kansaan ovat suuremmat kuin pommien kuopat. Ne muodostavat ihmisten
sisimpään sytykkeitä aikapommeiksi, jotka kerran vielä räjähtävät oikeassa paikassa
oikeaan aikaan. Tästä syystä Putinin ja hänen hovinsa on varauduttava siihen,
että kuin jumalten ukkosmyrsky repii valheiden sijasta esiin ryövääjien motiivit,
petokset ja valheet, niin kirkuvan kirkkaalle taivaalle jää odottamaan selvä
näky siitä, miten vääryydet korjataan.
Kommentit
Lähetä kommentti