Joku nykii
toista silmääni. Kumpaa. Tuulessa takapihalla puunoksat tempoilevat kuin kilpaillen
parhaista paikoista. Lopuksi ikivanha pihlaja supistaa ne kuriinsa lähelle itseään
ja samalla taivuttaa runkoaan hellästi ikkuna ruutua vastan kuin lupauksena minusta
huolehtiminen. Arvostan sitä, koska talon papattava talonnainen oli juuri leikannut
sen latvan irti. En ole vielä täysin tanuissani. Yritän ryypätä litran vesimukista, mikä taas
epäonnistuu veden kastellessa jälleen rintamukseni. Laiskuutta sanoo omatunto. Tv-ruudusta
tunkeutuva sana posso koettelee ymmärryskykyjeni takarajoja. Vähitellen posso
tointuu jonkinlaiseksi papinleuaksi, jota sai aikoinaan kotipitäjäni
Haapajärven Häggmannilta. Yläaivot tuntuvat toimivan jonkin verran takaraivoni
tarttuessa vain possoon ja sen kotkalaiseen torikansaan. Toinen silmä salpautuu
kuitenkin taas kiinni iltaisen liimamaisen silmätipan kyvystä pitää kaksi nahan
reuna paikoillaan. Yhtäkkiä ajatuksiini virtaa topologian jatkuvan funktion
todistamisessa ratkaisussa tarvittava ja vallassani olevan pienen luvun epsilonin
käyttö. Epsiloia ei voi minulta kukaan viedä. Kuulen jostain kaukaa Lindelöfin
kirkkaan ja selkeän äänen: ettekö tiedä, mikä epsilon on. –Se tiedän pitää
tietää elämänne loppuun asti, jos aiotte tulla matemaatikoiksi. Kuvittelin, että
mitä pienemmäksi epsilonin tekisin, sitä suuremmiksi tuloni tulisivat ja kun
korvaisin sen nollalla minusta tuli rikas ja kuuluisa. Ei tullut kumpaakaan. Ehdin
vielä tajuta, kuinka vihasin Lindelöfin epsilonia, ainakin kaksi vuotta, kunnes
tajusin sen ja samalla Lindelöfin merkityksen ja kuuluisuuden. Olen yhtäkkiä sumuisen
luentosali kahden harmaassa hämärässä Lindelöfin ajaessa minua takaa nousemaan portaita
kaksoisoville. Kun näen kahden kauniin tytön myös seuraavan minua hisseille,
Lindelöf luovuttaa. Ajan tytöt pois, koska en osa opettaa epsilonin käyttöä.
Hetken päästä kadun tätä katkerasti.
Hätkähdän hirveään mätkähdykseen vatsani päällä Helin heittäessä sen päälle Hesarin kuin rautakangen.
Hätkähdän hirveään mätkähdykseen vatsani päällä Helin heittäessä sen päälle Hesarin kuin rautakangen.
Kommentit
Lähetä kommentti