On hämmästyttävää huomata, kuinka julkisen sektorin toimintatavat
muuttuivat laajalla rintamalla sellaiseksi, kuin monet ennustivat. Lopputulos muistuttaa
suurta fiaskoa. HS:ssä 10.9. oli kaksi esimerkkiä, mihin verorahojen käyttö on
ajautunut. Kittilän tapaus (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005823024.html) ja (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005823024.html) ja Vantaan golfkentänsotkut
(https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005822101.html) osoittavat, kuinka
julkisen hallinnon yhtiöittämisen tuloksena syntyvät osakeyhtiöt ja itse
omistajan oleva julkinen hallinto kietoutuvat yhteen monen laittomien konseptien
kautta. Näitä ovat korruptio, oman edun ajaminen, vääristynyt kilpailuttaminen,
sukulaisten suosiminen, tiedon pimittäminen, poliittisen edun tavoittelu,
vääristetyt asiakirjat, jne.
Kyseenalinen runsas yhtiöittämisen seurauksena on ollut, että yksi
kolmasosa eduskunnan ja kunnanvaltuustojen vastuulla olevista budjettivaroista on
siirtynyt osakeyhtiöiden budjetteihin, siis demokraattisen päätöksenteon
ulottumattomin, mistä esimerkkeinä ovat ala Kittilä ja ala Vantaa.
Erityisesti kokoomus on ajanut yhtiöittämislinjaa Harri Holkerin laukaisemana.
Olin itsekin Lipposen linoilla, mutta en olisi uskonut kokoomuksen ajavan
yhtiöittämistä näin pitkälle. Englannin ja Ruotsin esimerkit osoittavat, että
on kuljettu järkevyyden rajan yli, missä toimivista markkinoista ei ole
tietoakaan. Mitä aitoa kilpailijaa on pitkäjänteisiä investointeja edellyttävällä
Finavialla. Ei sen toimintaympäristö ole
niin nopea, että se vaatii Oy-muotoista organisointia. Väite että esimerkiksi
Keski-Euroopan maat tai muut Pohjoismaat olisivat Finavian aitoja kilpailijoita,
on ilmasta temmattu. Sen sijaan Finaviassa on tapahtunut outoja pimitettyjä
rahansiirtoja, mikä vain osakeyhtiössä on mahdollista.
Kommentit
Lähetä kommentti